Tänään vietettiin päivä Tampere KV:ssa. Näyttelyyn oli ilmoitettu 10 irskiä ja tuomarina meillä oli irskikasvattaja Elizabeth Walmsley Australiasta.

Rilla esiintyi viikko sitten Raumalla selvästi paremmin, nyt oli paljon vaisumpi liikkeissä ja oli koko ajan kiinnostunut vain perässä tulevista kavereista - junnunarttuja oli tällä kertaa kehässä 4, mukana jälleen myös Nessa-sisko. Kaikki neljä saivat tällä kertaa EH:n, Rilla nappasi kuitenkin luokkavoiton ja Nessa hienosti 2. ERI:t menivät valioluokan koirille, joista hienot sisarukset Elmeri (F. Dead Man Walking) ja Sissi (F. Dirty Work) olivat ROP ja VSP. Fardarrigh-kasvattajaryhmä oli ROP, tällä kertaa ei kuitenkaan sijoitusta isossa kehässä. Rilla-Reipas tsemppasi todella hienosti pitkän päivän, vaikka isoon kehään pääsyä odotellessa se ei oikein meinannutkaan enää jaksaa keskittyä. Mutta kehään se ravasi sellaisella draivilla ja askeleella, että toivottavasti saan sen joskus liikkumaan samalla lailla myös rotukehässä! Pitäisi vain saada treenattua jossain ryhmässä tuota liikkumista, koska Rilla tulee kuitenkin yleensä olemaan jonossa ensimmäisenä.

Rillan arvostelussa ei ollut kuitenkaan mitään suurempia moitteita, vaan se jatkoi samaa hyvää linjaa kuin aikaisemmatkin.

Kiitos kaikille kehänlaitaseurasta ja mukavasta päivästä!

Raumalle lähdettiin taas koko lauman voimin viettämään viikonloppua ja äitienpäivääkin vähän etukäteen. Näyttelyyn oli ilmoitettu 6, joista paikalla 5, irskiä ja tuomari vaihtui viime metreillä slovakialaisesta romanialaiseen Anca Giuraan. Lauantaiaamu valkeni sateisena ja hetkittäin jopa kaatosateisena, mutta onneksi juuri irskien kehän aikaan sade loppui.

Junnunartuissa kehässä oli kolme irskiä, Rillan lisäksi F-irskejä edusti Nessa-sisko (F. Fit As A Fiddle). Molemmat tytöt olivat varsin hienosti kehässä. Tällä kertaa luokkavoiton nappasi Nessa, Rilla hienosti kakkosena ja molemmille siis ERI+SA. Paras narttu -kehässä sijat pysyivät samoina, Nessa PN1, VSP+SERT ja Rilla PN2+vasert! Hienoa pikkutytöt! Tuomari kehui vielä kehän jälkeen molempia ja toivoi näkevänsä meidät pian valioluokassa. No, sitähän toki saadaan odottaa vielä vuoden verran, mutta suunta on ainakin oikea :). Rilla oli näyttelypaikalla jälleen kerran oma iloinen ja utelias itsensä ja kuitenkin malttoi tällä kertaa olla kehässä todella mallikkaasti ja liikkui myös hienosti.

 Lisää kuvia yritän saada laitettua, kunhan vuodatus pääsee jostain ongelmasta eroon...

Kehän jälkeen suunnattiin vielä yhdessä Nessan ja Annen kanssa lähimetsään lenkille ja tytöt sai purkaa vielä loput energiat metsäpoluilla. Siskoksilla oli todella hauskaa ja selvästi yhteinen sävel juoksu- ja ärinäleikeissä.

Viikon päästä seuraavan kerran kehään Tampereella!

Rilla Ilona Riiviölapsi, MiniRilla, Murunen. Rakkaalla kakaralla on monta nimeä. Riiviö täytti viime viikolla vuoden ja siirtyi teinikoirakategoriaan. Itse asiassa tällä hetkellä tuntuu hassulta puhua riiviöstä, koska Rilla todellakin on rauhoittunut juoksujen jälkeen hyvin paljon. Voi olla, että sillä on pieni valeraskaus ja senkin takia on vähemmän elohopea kuin aiemmin, mutta yhtäkaikki, rauhoittumista on tapahtunut! Enää ei tarvitse koko ajan häärätä, riehua ja riiviöidä aikuisia koiria. Rilla osaa itse käydä lepäämään silloin kun mitään ei tapahdu ja aika usein se "oma paikka" löytyy mun kainalosta.

Ihan erityisesti kuitenkin iloitsen siitä edistymisestä, mitä on tapahtunut lenkeillä. Kuten aiemmin kerroin, olen viime aikoina panostanut oikein urakalla hihnakäytökseen ja kaikkien koirien osalta ohitustilanteisiin. Ja jippii, sehän tuottaa kuin tuottaakin tulosta! Esimerkki eiliseltä: olin molempien tyttöjen kanssa ensin erikseen lenkillä ja illalla vielä yhdessä molempien kanssa, eikä yhdessäkään ohitustilanteessa noussut kierrokset, kadonneet korvat totaalisesti tai tapahtanut mitään ikävää. Vaikka ohitimme useita rähjääviä koiria, tytöt pysyivät nätisti omalla paikallaan sivulla ja ihan hiljaa! Toki ahkeralla namipalkkauksella on oma sijansa tässä tuloksessa, mutta väliäkö sillä.

Seuraava panostuksen kohde onkin sitten vieraiden ihmisten kohtaaminen rauhallisesti. Rilla kun rakastaa kaikkia ja riemuitsee ylitsevuotavasti, jos saa joltain vieraalta huomiota. Näyttelyssäkin se meinasi kiivetä tuomarin syliin, mutta onneksi se jäi vain yritykseksi. Ihmisten ohittaminen sujuu kyllä oikein mallikkaasti, mutta jos joku erehtyy sanomaan jotain tai ottamaan muuten kontaktia, kakarakoira ratkeaa liitoksistaan. Onneksi tähän varmasti auttaa myös aika, mutta harjoittelemme näitä tilanteita joka tapauksessa. Välillä tuntuu, että Rilla on katsonut Pikosta mallia, sillä Piko on samanlainen, asteen pahempi vain...

Kulunut vuosi on kyllä ollut hyvin tapahtumarikas ja mennyt hirmuista vauhtia. Muistan erittäin hyvin sen hetken, kun kuulin pentujen syntyneen ja että yksi tytöistä voisi olla meidän uusi laumanjäsen. Kävin katsomassa pentuja, kun ne olivat 3, 4 ja 6 viikon ikäisiä ja vasta viimeisellä kerralla varmistui kuka tytöistä muuttaa meille. Tuttu arki kahden "järkevän" aikuisen koiran kanssa heitti sillä hetkellä kuperkeikkaa, kun tämä pieni pyörremyrsky marssi kotiin häntä pystyssä ja hurmasi minut ja ehkä pikkuhiljaa myös muut :D. Koirien keskenäiset välit ovat tähän asti olleet koko ajan hirmu hyvät, itse asiassa olin varautunut etukäteen pidempään sopeuttamiseen. Sara suhtautui alusta asti pentuun todella hienosti, vaikka toki ensimmäisinä päivinä hieman nyrpeästi ja Pikokin kauhisteli lähinnä naskalihampaita, kiltti kun on niin se ei sanonut pennulle koskaan, eikä vieläkään, yhtään mitään. Nyt kun Rilla on jo täysikasvuinen (ne on muuten Saran kanssa täsmälleen saman korkuiset) ja selvästi ei-enää-pentu, Sara on ruvennut vaatimaan kakaralta jonkinlaisia käytöstapoja eikä katso enää kaikkea koheltamista tassujen läpi. Mutta myös Rilla on ruvennut saamaan tolkkua päähän, että siinä vaiheessa kun Sara sanoo, niin se tulee aiheesta ja sitä kannattaa uskoa. Kylki kyljessä ne nukkuvat ja remuavat ja painivat yhdessä..

Luonteiltaan nuo ovat melko erilaisia. Sara on hieman tosikko, itsenäinen oman tiensä kulkija, joka sisällä ollessa ottaa rennosti mutta ulkona on täynnä tulta ja tappuraa. Saralla on työkoiran moottori ja maratoonarin mieli. Se kulkee väsymättä ihan niin pitkään kuin kuljetaan, käy levolle kun pysähdytään ja jatkaa matkaa kun siltä näyttää. Sara on erittäin vilkas olematta tippaakaan adhd tai häslä. Rilla taas on alati iloinen hömppä, jolle sisällä rauhoittuminen on opetettu erikseen ja joka sitten taas ulkona osaa olla tasainen ja lunki. Mutta se syttyy kuitenkin nollasta sataan tilanteen niin vaatiessa. Rillalle kaikki on leikkiä, siinä missä taas Saralle työ on vakava asia. Rilla on aivan eri tavalla minun perääni. Kun Sara painelee ihan niin kauas kuin kulloisellakin hetkellä parhaalta tuntuu (paitsi että sille on hyvin vahvasti paukutettu se, että luokse on tultava, joten se tulee, kunhan siitä saa namia), niin Rilla pitää koko ajan silmällä, ettei joudu liian kauaksi. Tosin se liian kaukana oleminenkin vaihtee ja on se kerran päässyt pupujahtiinkin... Mutta siinä missä Sara on lonely rider, niin Rilla kyllä seuraa minun liikkeitäni. Rillan aavistelisin olevan vähemmän vilkas kuin Sara, mutta se on taas huomattavasti enemmän adhd, vaikka siihenkin on nyt tosiaan tullut pientä muutosta. Rilla on erittäin taistelutahtoinen ja kun Saran taistelutahtoisuus liittyy ensisijaisesti työhön, Rillalla se liittyy ihan mihin vain. Odotan kyllä suurella mielenkiinnolla, jos vaikka ensi vuonna pääsisin Rillan kanssa luonnetestiin, että meneekö oma arvio sen suhteen miten paljon metsään, kun kuitenkin kuvittelisi koiranlukutaidon kehittyneen tässä muutaman vuoden aikana. Saran kanssahan yllätyksiä tuli ja pääasiassa niitä positiivisia yllätyksiä.

Toivottavasti Rillan sisarukset ovat tuoneet perheilleen yhtä paljon menoa ja meininkiä ja hauskoja hetkiä, kuin mitä me olemme saaneet kokea valloittavan Rilla Reippaan kanssa. Iloiset synttärionnittelut kaikille!

Pääsiäisen vietimme koko lauman voimin aurinkoisessa Lappeenrannassa. Yövyimme kaksi yötä hotellissa, teimme pitkiä lenkkejä kierrellen kaupunkia ja Rillan kanssa kävimme pyörähtämässä myös näyttelyssä.

Pelkäsin, että kahden päivän reissaamisen jälkeen tytsä olisi ihan väsynyt, mutta mitä vielä, Rilla löysi kyllä sisäisen kengurunsa ja esitti koko loikka-repertuaarinsa kehässä :D. Tuloksena oli meillä tavoitteenakin ollut ERI1 ja arvostelu oli oikein mukava ja paikkaansa pitävä. Liikkeita lukuunottamatta Rilla esiintyi kehässä kivasti ja seisoi kuin tatti tuijottaen naapurikehän bulleja :D. Paikalla oli runsaasti sukulaisia. Rasmus-veli esiintyi myös hienosti junnu-uroksissa tuloksella ERI2, Reima (F. Cutting Edge) oli ROP, Ussi (F. Dressed to Kill) VSP, Sissi (F. Dirty Work) PN3+SERT -> MVA ja Fardarrigh-kasvattajaryhmä oli ROP ja loppukehässä vielä ylsi jälleen upeasti BIS-kasvattajaryhmäksi! Onnittelut kaikille hienoista tuloksista ja kiitos mukavasta näyttelypäivästä!

Junamatkoilla meillä oli muutama kylmän hien pintaan nostattava hetki. Menomatkalla Sara onnistui jotenkin tipahtamaan junan ja laiturin väliin niin, että sillä oli vain etutassut laiturilla ja pää laiturin yläpuolella. Itselläni oli tietenkin kädet täynnä tavaraa ja Rillakin vielä remmin päässä ja Mikko oli vasta tulossa perässä, mutta onneksi lähellä ollut naisihminen sai napattua Sarasta kiinni ja autettua sen laiturille. Onni onnettomuudessa Saralle ei käynyt mitään, se vain ravisteli itsensä ja kiitti auttajaa hännänheilutuksella. Minulla sydän jätti varmasti muutaman lyönnin väliin, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Paluumatkalla koiravaunu oli todella täynnä ja koiria oli käytävilläkin. Sarahan ei kauheasti arvosta etenkään ahtaissa tiloissa iholle tulevia vieraita koiria ja kun viereisessä penkkivälissä ollut koira aloitti murinan, niin Sara oli pistämässä rähinää käyntiin... No siitäkin tilanteesta selvittiin kuitenkin hyvin ja heti kun päästiin rauhoittumaan omalle paikalle, kävivät molemmat tytöt jalkoihini makaamaan ja nukkuivat siinä tyytyväisinä koko matkan.

Uusia kuvia ei nyt tähän hätään ole, mutta yritän aktivoitua niiden osalta mahdollisimman pian.

Niin se vaan kevät tulee kohisten! Valoa riittää jo iltalenkkiin asti ja päivisin tytöt on päässeet edelleen nauttimaan hankikannon hurmasta.

Rilla aloitti vihdoinkin ensimmäisen juoksunsa maaliskuun alussa, johan sitä oli odoteltu Turun näyttelystä asti, kun ennusmerkkejä oli havaittavissa. Alkuun se vaikutti rauhoittuvan aika paljon, mutta nyt taas on viime päivinä ollut vauhtia ja vaaratilanteita ihan riittämiin.  Noin muuten juoksu ei ole aiheuttanut meillä mitään kummempia erikoisjärjestelyjä, Piko ei ole ollut oikeastaan yhtään kiinnostunut, pikemminkin RIlla on pitänyt pitää pois Pikon kimpusta. Pikon jalasta löytyi muuten silloin kuukausi sitten irtopala kintereestä ja pois paikoiltaan menevä polvilumpio (ei varsinainen luksaatio, mutta ilmeisesti ristisiteet menneet jossain vaiheessa elämää ja siksi lumpio liikkuu), se oli pitkällä kipulääkekuurissa ja sai 4 carthrophen-piikkiä. Nyt jalka on onneksi oireeton :).

Rilla näytti pitkään siltä, että se jää vähän pieneksi, mutta se keräsikin niitä viimeisiä korkeusmillejä ihan tämän vuoden puolelle asti ja lopputulema on aika lailla sama kuin Saralla. MiniRIllaksi sitä kuitenkin edelleen kutsutaan, kun on se tuolta pääkopasta vielä aika mini :D.

Rillan kanssa on tehty paljon lenkkejä kahdestaan ja keskitytty ohitusharjoituksiin. Kummallinen otus tuo kyllä on. Se pitää vaikka koko lenkin kontaktia, se ei vedä remmissä ja koko ajan hienosti kuulolla. Paitsi sitten kun tulee toinen koira vastaan. Siinä kohtaa sinne päähän ei rekisteröidy enää mikään muu. Tässä on nyt saatu kyllä vähän edistystä aikaiseksi, eli riittävän kaukaa kun ohitetaan, niin tilanne menee ihan nätisti. Mutta läheltä menevät koirat saa aikaan keulimista ja totaalisen korvien katoamisen. Ja jos ohitettava koira vielä rähjää, niin Rilla-Riiviö kyllä vastaa haasteeseen... Jännä miten se voikin olla toisaalta niin rauhallinen ja sitten taas syttyä nanosekunnissa nollasta sataan. Jatkamme analysointia :D. Kaikkien lähikontaktissa tapaamiensa koirien kanssa Rilla on kuitenkin aina tullut toimeen ja on siis ehdottomasti sosiaalinen tyyppi. Se sytytyslanka on tällä hetkellä vain hieman lyhyt.

Lisäksi on treenattu vieraiden kaunista tervehtimistä meillä kotona. Rilla kun niiiin tykkää kaikista ja Rilla on niiiin iloinen, ettei se meinaa nahoissaan pysyä. Mutta pointsit siitä, että kun meillä kävi parvekelasien mittaaja ja tytöt odottivat keittiössä portin takana, niin ne olivat ihan hiljaa! Sarahan kyllä yleensä osaa käyttäytyä, mutta nyt Rillakin oli tosi nätisti ja riehumatta!

Rilla on ilmoitettu muutamaan näyttelyyn nyt keväällä, saa nähdä mitä tuomarit tytsästä tykkää. Kakarahan tuo vielä on, joten voi olla että mitään suurta menestystä on turha odottaa. Tokoilut on olleet tauolla juoksun odotuksen takia, mutta yritetään taas kovasti aktivoitua tässä keväämmällä.

Meillä on taas ollut sairastupa täällä, joten mitään kovin ihmeellistä ei olla saatu aikaiseksi. Pääasiassa sairastilastoa ollaan kartutettu me kaksijalkaiset, tälläkin hetkellä podetaan flunssaa, mutta valitettavasti myös karvalliset ovat saaneet osansa.

Viikkon Saran synttärien jälkeen kynsienleikkuun yhteydessä silittelin sitä mahasta ja yhtäkkiä sormiin osui ihan pienen pieni pahkura yhden nisän vieressä. Tai ei edes pahkura, vaan ihan kuin ihon alla olisi ollut pieni hiekanjyvä, kuitenkin ihan selvästi kovana ja terävänä tuntuva. No, seuraavalla viikolla käytiin sitten taas Pikon kanssa kontrollissa ja Saran kanssa rokotuksilla, jolloin sovittiin eläinlääkärin kanssa, että otetaan patti varmuuden vuoksi pois. Molemmilta koirilta otettiin samalla verikokeet. Pikolla todettiin kortisonin nostaneen veren sokeriarvoja, joten sille joudutaan jossain vaiheessa miettimään lääkitystä uusiksi. Saran veriarvot oli kaikki taas ihan priimaa, eli mitään estettä operaatiolle ei ollut.

Patti leikattin viikon päästä pois. Leikkaushaava oli onneksi tosi pieni ja ensimmäisen illan lääketokkuraa lukuunottamatta Saran menoa se ei hidastanut tippaakaan, päin vastoin sitä joutui aika paljon toppuuttelemaan ja Rilla-Riiviö pitää erossa, ettei menisi ihan pelkäksi riehumiseksii koko toipumisaika. Poistettu kudos lähetettiin patologille ja sieltä tuli valitettavasti pahin mahdollinen diagnoosi, eli patti oli pahanlaatuinen karsinooma. Onni onnettomuudessa on, että patti huomattin niin aikaisin ja saatiin kokonaan pois, eli leviäminen ei ole kovin todennäköistä. Nyt pitää vaan toivoa, ettei patteja tule lisää. Sara voi kuitenkin aivan erinomaisesti, eikä siitä tosiaan operaatiota edes huomaisi, muuta kuin kylkeen ajellusta kaljusta läntistä.

Pappa-koira täytti tässä taannoin 9-v ja tänä aamuna aloitti ontumisen, joten sen kanssa suunnataan sitten seuraavaksi lääkäriin.

Rilla-Riiviö on sentään pysynyt terveenä, huh, ja saakin kohta kirjoituksen omista kuulumisistaan.

...Jo 7 vuotta!

Ihana, raivostuttava Sara täyttää tänään 7-vuotta. Aika on mennyt kuin siivilla ja kuitenkin näihin vuosiin on mahtunut valtavasti upeita ja haikeitakin hetkiä. Sara ei ole aina ollut mikään maailman helpoin tapaus, mutta ehkä juuri sen takia nämä vuodet ovat kehittäneet meidän välille hyvin voimakkaan siteen. Emme edelleenkään ole kaikista asioista samaa mieltä, Sara ei palvo minua tai maata jalkojeni alla ja aina välillä edelleen uhkaan tehdä siitä rukkaset. Ja kuitenkin meidän välillä vallitsee syvä kunnioitus ja kiintymys. Kun Sara käy iltaisin sohvalle kainalooni kerälle ja laittaa päänsä rintani päälle, tiedän olevani omistettu ja rakastettu.

Kiitos rakas Sara kaikista näistä mahtavista vuosista! Toivottavasti niitä riittää vielä vähintään toinen mokoma lisää.

Eilen vietin päivän vaihteeksi Saran kanssa kahdestaan.

Ensimmäinen etappi oli Kirkkonummella eläinlääkäriasema Vetset, jossa eläinlääkäri Päivi Vanhapelto tutki Saran silmät nyt kolmannen kerran. Kaksivuotiaana silmät olivat terveet, reilu vuosi sitten toisesta silmästä löytyi epäilyttävä kaihin alku ja nyt sitten haettiin varmistus silmien tilanteeseen. Viime kerralla löydetty pistemäinen muutos oli pysynyt samana, mutta nyt taas toisesta silmästä löytyi pieni hahtuva, kaihiviiva, eli kaihidiagnoosi varmistui. Kaihi sijaitsee tässä tapauksessa linssin ulkoreunassa ja on vielä hyvin pieni ja lievä muutos, joten Saran elämään ja näköön se ei todennäköisesti tule vaikuttamaan millään tavalla. Ikävältähän tämä tietenkin tuntuu, mutta onneksi koiran kannalta tilanne on ainakin tällä hetkellä ihan sama kuin ennen diagnoosia. Eläinlääkäri suositteli seurantatutkimusta kahden vuoden päästä, eli sitten katsellaan seuraavan kerran minkälaista muutosta on silmiin tullut.

Sen jälkeen, kun Sara sai ensimmäisen kaihiepäilysdiagnoosinsa, on irskeiltä löytynyt kaihia enemmänkin. Kaikki ovat olleet diagnosointihetkellä yli 5-vuotaita ja osa näistä nuorempina terveiksi tutkittuja. Kaikilla koirilla onneksi löydökset ovat olleet lieviä muotoja. Toivottavasti nyt mahdollisiman moni ihan kotikoirankin omistaja tutkituttaisi irskejään, ja nimenomaan siis niitä 5-vuotiaita ja vanhempia, jotta saataisiin kattavampi kuva kaihin esiintyvyydestä. Saran tutkinut eläinlääkäri oli sitä mieltä, että koska muutokset ilmenevät vasta keski-ikäisillä koirilla ja ovat lieviä, ei näkö ehdi koiran elämän aikana huonontua ainakaan niin paljoa, että se häiritsisi huomattavasti koiran elämää ja voi jäädä kokonaan omistajalta huomaaatta tai vaihtoehtoisesti muutokset voivat peittyä vanhuusiän kaihin alle.

Silmäpeilauksen lisäksi Saralle tehtiin virallinen sydänkuuntelu, jonka tulos oli täysin terve :).

Kirkkonummen jälkeen matkustimme junalla Helsinkiin, jossa ensin kiertelimme kaupungilla ja pistäydyttiin Stockalla. Sara sai tapansa mukaan paljon positiivista huomiota osakseen, se kun osaa käyttäytyä niin hienosti ja rauhallisesti ihmisvilinässä. Useampikin rapsuttamaan pysähtynyt kysyi, miten se on noin rauhallinen. No, se on Sara. Saran ehdottomasti paras puoli tulee esiin silloin, kun sen kanssa matkustetaan, käydään vieraissa paikoissa ja kuljetaan ihmisten ilmoilla. Se on rauhallinen ja tyyni, ei hötkyile ja suhtautuu kaikkiin asioihin niin, ettei mun koskaan tarvitse olla huolissani siitä, mitä se keksii seuraavaksi. Sara on osallistunut jopa useamman tuhannen ihmisen mielenosoitukseen Helsingin keskustassa samalla tyyneydellä, jolla se kulkee Stockalla iltapäiväruuhkassa tai täydessä asemahallissa. Ja kaikille sitä tervehtiville ihmisille se suo ystävällisen hännänheilutuksen ja nauttii saamastaan huomiosta.

Illan päätteeksi Sara pääsi vielä maskotiksi kuoron treeneihin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Siellä se sai syödä puruluuta sillä aikaa, kun me kuorolaiset lauloimme. Joitakin vuosia sitten Sara osallistui useamminkin kuoron treeneihin, joten tämä taisi olla sille ihan tuttua puhaa.

Meillä oli siis mukava laatuaikapäivä Sara kanssa.

Minun luottokoirani, maailman paras punaturkki .

Terveisiä Turusta! Täällä ollaan koko perheen voimin yhdistämässä koiranäyttely ja sukulaisvierailu.

Rilla siis debytoi vihdoin kehässä, junnuluokassa. Vähän jännitti, miten Rilla malttaa kehässä olla. Itse olen ollut sopivasti koko viikon flunssan kourissa ja edelleen vähän heikossa hapessa, joten oma tavoite oli selvitä kehästä esim. pyörtymättä. Rilla onneksi yllätti erittäin positiivisesti ja käyttäytyi todella kivasti. Ainoa nootti itselleni siitä, että pöytäkäyttäytymistä olisi voinut harjoitella vähän enemmän, vaikka sekin meni paremmin kuin etukäteen pelkäsin.

Tuomarin linja oli tänään se, että korvien on oltava täysin ojennuksessa ja Rillan korvat ei sitten kelvanneet. Muuta moitetta ylimalkaisesta arvostelusta ei löytynyt ja liikkeitä jopa kehuttiin, silti tulos oli EH2. Rillan Nessa sisko oli myöskin kehässä tuloksella EH3. Olisin mielelläni kuullut arvion rakenteesta ja rotutyypillisistä ominaisuuksista, mutta niitä ei tänään saatu. Arvostelu kokonaisuudessaa löytyy Rillan näyttelyarvostelut -sivulta.

Kuvassa Rilla juuri 9kk täyttäneenä

Pääsin vielä esittämään ihanan Sissin (Fardarrigh Dirty Work, VSP+SERT+CACIB) kasvattajaluokassa ja ryhmä oli ansaitusti ROP-kasvattajaryhmä.

Mannisten Rufus-bulli (Balliol Ayers Rock) oli myöskin junnuluokassa EH2, joten sininen oli meillä tänään päivän väri :D

Nyt sitten jatkamme täällä Turussa viikonlopun viettoa ja suuntaamme huomenna takaisin kotiin. Rillaa ei paljon näyttelypäivä hetkauttanut tai väsyttänyt, joten meno jatkuu tutulla tavalla :D.

STOP THE PRESS!

Juuri saamani tiedon mukaan Fardarrigh-irskit oli tänään BIS1-kasvattajaryhmä!! Upeaa, Onnea Jetalle ja Jaanalle hienosta päivästä! :)

Vuosi 2011 meni yhdessä hujauksessa, ainakin näin jälkikäteen ajatellen.

Meillä tapahtui paljon niin koirien kanssa kuin muutenkin. Alkuvuosi meni vanhaa asuntoa remontoidessa, uusiin työkuvioihin totutellessa ja pentu-uutisia odotellessa. Myytiin asuntoa, jännättiin pennun kotiin tuloa, opeteltiin uutta arkea. Syksy meni muuttokuvioissa ja uuteen kotiin sopeutuessa, treenatessa ja nyt nämä vuoden viimeiset viikot aika työpainotteisesti kuten aina.

Vuosi vaihtui juuri äsken, me vietimme sitä kotona rauhallisissa merkeissä. Koirat eivät reagoineet tapansa mukaan ulkona paukahteluihin pään kääntämistä enempää. Kotona ne viettivät alkuillan nukkuen. Vähän isompien paukkujen alkaessa Rilla kävi ovella vahtimassa, mutta rauhoittui sitten uudelleen lepäämään. Vuoden vaihtumista seurattiin kaikki yhdessä terassin ikkunasta, josta näkyi hienosti Martinlaakson suunnalla ammutut raketit. Ei siis mitään pelkoja tai suurempia reagointeja kenelläkään, kuten ei aikaisempinakaan vuosina :).

Saran kanssa oli varmaan asetettu viime vuodelle jotain koetavotteita, mutta ne jäi nyt toteutumatta. En kuitenkaan osaa olla siitä yhtään harmissani. Meillä on ollut koko vuoden älyttömästi hienoja hetkiä treeneissä, ihan muutama pikku juttu on matkalla ainoastaan aiheuttanut hetkellistä pään vaivaa ja nekin korjaantui ihan omalla skarppauksella. Katsellaan niitä kokeita sitten taas keväämmällä jos siltä tuntuu. Jos ei, niin keskitytään vaan siihen treenaamiseen, niissä on niin hyvä fiilis etten itse tarvitse siihen enää muuta lisää. Sarasta on erityisesti tämän vuoden aikana tullut minun luottokoirani, peruskallioni ja huononkin päivän on pelastanut treenit Saran kanssa.

Rillan osalta ei voi miettiä tavoitteiden toteutumista, muuta kuin että viime vuoden alussa toiveissa oli saada uusi irski taloon viimeistään parin vuoden sisällä ja semmoinen tulikin sitten jo kesäkuussa! Rillariini on ihan itsessään täyttänyt kaikki toiveet, se on jopa kaikessa riiviömäisyydessään ja tempperamenttisuudessaan ollut hyvin paljon toiveideni mukainen! Persoonana se on hyvin erilainen kuin Sara ja niin pitääkin olla, mutta välillä se aiheuttaa harmaita hiuksia vain olemalla ihan käsittämätön otus :D. Rilla on nyt jo 8,5kk vanha ja kooltaan edelleen hitusen Saraa pienempi. Mikko on kyllä sitä mieltä, että se olisi kasvanut, mutta mun silmään se on lähinnä vain vankistunut. Luustoltaan se on Saraa voimakkaampi, joten painoa sillä on enemmän kuin Saralla saman ikäisenä. Kovasti on tullut äitiinsä mm. pään ja kropan osalta, joten mielenkiintoista on nähdä miten se tämän vuoden aikana vielä kehittyy.

Rillan kanssa ollaan edetty paljon hitaammin kuin mitä Saran kanssa samassa iässä. Rilla tarvitsee selvästi enemmän aikaa funtsia uusia juttuja, vaikka onkin fiksu ja nopea oppimaan. Haluan panostaa sen kanssa hyvän pohjan tekemiseen, ensin perusasiat varmoiksi ennen kuin sotken sinne liikaa uusia asioita mukaan. Lisäksi yritän hyödyntää Rillan voimakkaampaa laumaviettiä ja kontaktihalua ja luoda sille sitä yhteistyön perustaa. Saran kanssa kun asiat piti tehdä vähän vaikeamman kautta, niin josko tällä tavalla pääsisimme hyvään lopputulokseen helpommin. Ensi vuodelle Rillan kanssa on siis tavoitteena tehdä sille hyvä arkitottelevuus, parantaa remmikäytöstä myös silloin kun ollaan koko lauman kanssa liikenteessä ja opettaa se rauhoittumaan myös sisällä. Siinä sivussa sitten jatketaan tokoliikkeiden opettelua, mutta niin että ensiksimainitut ovat etusijalla. Lisäksi ohjelmassa on toki muutamia näyttelyitä, agilityn jatkoa sekä toivottavasti myös mejän alkeita.

Piko-pappa on sairastanut tänä vuonna ihan urakalla ja sen osalta toiveissa olisi pysyä terveempänä ensi vuonna. Viimeisimpänä sillä on ollut melko paha eturauhastulehdus, jonka seurauksena se kastroitiin viime tiistaina. Onneksi leikkaus meni erinomaisesti ja potilas on toipunut hienosti. Tulehdusta yritettiin ensin lääkitä, mutta vaikutus oli hyvin lyhytaikainen, joten leikkausta ei tarvinnut sitten kahta kertaa miettiä. Tämä toki helpottaa myös kaikkien elämää siinä vaiheessa, kun Rilla joskus aloittaa juoksunsa.

Irskit on onneksi olleet varsin terveitä. Saraa tutkittiin keväällä erittäin runsaan juomisen takia, mutta missään virtsa- tai verinäytteissä ei ollut mitään poikkeavaa, kaikki arvot olivat suorastaan erinomaisia. Koska mitään muita oireita ei ollut, jäätiin seuraamaan tilannetta ja jossain vaiheessa juominen väheni itsestään takaisin normaaliksi. Kesällä sillä oli yksi ärhäkkä korvatulehdus, joka parani kuitenkin helposti. Rillalla ei ole ollut tassuvamman ja sitä seuranneen korvatulehduksen lisäksi mitään vaivoja. Sara pitäisi käyttää uudelleen silmäpeilauksessa nyt alkuvuodesta ja Rillallekin varmaan tehdään loppuvuodesta joitain terveystutkimuksia.

Muita suunnitelmia uudelle vuodelle on oikeastaan vain vaellusreissu kesällä. Tarkoituksena olisi kävellä Joensuusta Kolille ja mennä sieltä laivalla Lieksaan. Toivottavasti hieman lyhyempi, kuin toissakesäinen Parkano-Ruovesi -reissu, vaikka maastoltaan tuo on melko vaativa. Vaellukselle osallistuu meidän ihmisten lisäksi molemmat irskit, Piko jää tälläkin kertaa hoitoon, sillä ei fysiikka kestä noin vaativaa reissua. Muuten luulen, että yritämme viettää hieman seesteisemmin tämän vuoden. Näin jälkikäteen ajateltuna muutto oli kaikkine kommervenkkeineen ainakin itselleni valtava stressi, ja nyt kun täällä rupeaa kaikki tavarat olemaan paikoillaan ja järjestyksessä, niin haluan ihan erityisesti vain nauttia uudesta kodista ilman sen suurempia hässäköitä.