Kallion koirakerho järjesti 30.5. Oulunkylässä alo- ja avo-kokeen. Pitkästä aikaa alokasluokka oli vuorossa heti aamusta, joten mekin sitten oltiin reippaina ysiltä paikalla, kun koe alkoi klo 10.00. Olin hiljaa mielessäni toivonut suhteellisen pientä lähtönumeroa, kun edellisessä kokeessa Sara ehti väsyä monen tunnin odotteluun koepaikalla. No, tietenkin saatiin sitten toiseksi viimeinen,17/18. Sara rauhoittui melko nopeasti koepaikalla, kun kierreltiin kenttää ympäri. Taktikoin paikalla makuun kanssa vielä niin, että käytiin tekemässä vähän lähempää tuttavuutta toisen vierustoverin kanssa, jotta Sara ei joutuisi sitten kylmiltään ison valkkarin viereen makaamaan. Juteltiin tämän valkkarin omistajan kanssa pitkät pätkät, kun he olivat ekaa kertaa virallisessa kokeessa ja mä yritin antaa jotain vinkkejä :D.

Luoksepäästävyydessä Sara oli vähän rauhaton. Se selvästi tietää, että kohta joutuu jäämään sinne riviin, joten ei oikein malta pysyä perusasennossa. Nyt se sitten jopa nousi tuomaria vastaan, mitä se ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt, mutta tuomari sanoi, ettei se haittaa, kun selvästi tulee itse tervehtimään eikä väistä. Ja kun se siis vaan nousi seisomaan, ei edes ottanut askelia eteenpäin.

Paikalla makuun käskytyksessä tapahtui sama kuin viimeksi. Sara ei mennyt yhteiskäskytyksestä maahan, vaan joudui antamaan sille toisen käskyn. Onneksi sillä meni ihan samantien, eikä tässä vaiheessa vaikuttanut erityisen levottomalta. Jätettiin koirat ja mentiin riviin. Molemmista ensimmäisistä ryhmistä oli lähtenyt useampia koiria liikkeelle, mutta tämä ryhmä pysyi nätisti. Sara vaihtoi kesken kaiken lonkka-asentoon, mikä sinänsä on hyvä merkki, eli se rentoutuu siinä niin paljon, että pystyy ottamaan tuollaisen rauhallisemman asennon eikä siis kyttää ensimmäistä mahdollista tilaisuutta lähteä rivistä pois. Tosin pisteiden kannalta se nyt ei ole paras mahdollinen juttu... Loppuperusasentoon nousi tällä kertaa yhdellä käskyllä. Voi vitsit, että olin tyytyväinen. Kaksi koetta putkeen, jossa makuu on onnistunut! Kaksoiskäskyt on pieni paha sen rinnalla, että Sara kuitenkin pysyy siellä rivissä!

Sitten odoteltiinkin pari tuntia omaa yksilösuoritusvuoroa. Välillä tehtiin pieni kävelylenkki metsässä, mutta suurin osa ajasta istuskeltiin varjossa. Oman vuoron lähestyessä tehtiin pieniä lämmittelyjä, mutta tosi maltillisesti. Juuri ennen omaa vuoroa tein pari motivointitreeniä ja nostatin kierroksia sopivasti lelulla. Sara olikin tosi kivan tuntuisessa vireessä kehään mennessä.

Seuraamisissa olin päättänyt, että mä kävelen pää pystyssä eteenpäin, tapahtui mitä tapahtui. Tämä taktiikka toimi! Saran seuraaminen oli taas pitkästä aikaa sitä hyvää ja parasta Saraa! Aktiivista mutta rauhallista, eikä mun tarvinnut pelätä sinkoaako se naapurigalaksiin heti kun silmä välttää. Seuraamiskuvio oli kiva ja oikeastaan tosi helppo, pelkkä iso L, jossa suorilla vain pari pysähdystä. Mun ei siis tarvinnut kauheasti vaivata päätäni, että mihin suuntaan mun pitää kääntyä :D. Täyskäännöskin taisi sujua hienosti. Ekasta seuraamisesta en muista oikeastaan mitään, eikä mitään havaintoa kommentoiko tuomari jotain . Tokassa seuraamisessa kaikki muu meni tosi hyvin, mutta vikassa käännöksessä oikealle Sara näki jotain kehän laidalla ja käännös meni vähän väljäksi, onneksi korjasi sen itse. Pysähdysten perusasennot oli tosi hienot! Tuomari tykkäsi tosi paljon ja tässä meni piste vain siitä yhdestä käännöksestä.

Liikkeestä maahanmeno alkoi hyvin, mutta jättökäskyn jälkeen näin silmäkulmasta, että Sara oli vasta puolessa välissä menossa, joten annoin varmuuden vuoksi toisen käskyn. Mietin jo, että jaaha, tähänkö se sitten meni, mutta olin tosi yllättynyt, kun tuomari antoi 7,5. Kuulemma viimeisellä sallitulla hetkellä tuli se uusintakäsky. Tuomari sanoi, että olisi saattanut mennä ilmankin sitä käskyä, mutta hyvä että sanoin.

Luoksetulo jännitti etukäteen, vaikka treeneissä se on nyt sujunut. Sara teki kuitenkin just niin kuin pitikin, vaikka hetken jo pelkäsin, että tulee suoraan päin. Onneksi ei, ja mun mielestä liike oli täydellinen. En tiedä mistä se yksi piste lähti, enkä muista kommentoiko tuomari mitään.

Liikkeestä seisomisesta ei mitään pahaa sanottavaa, se oli tarkka niin kuin Saralla parhaimmillaan on. Taas lähti yksi piste jostain, toisaalta tuomari oli tosi tiukka eikä kymppiä jaellut muutenkaan helposti.

Hyppy olikin sitten se meidän murheenkryyni. Sara lähti jo "valmis"-sanalla, sain sen onneksi takaisin ennen kuin hyppäsi. Oikealla käskyllä meni sitten muuten hyvin, paitsi että otti taas esteen takana sivuaskelia. Olin yllättynyt, että saatiin jopa 7.

Kokonaisvaikutelmasta saatiin sitten yllättäen 10! Tuomari tykkäsi Sarasta tosi paljon ja kehui lisäksi kuinka mä osaan lukea koiraa ja ennakoida sen tekemiset. Saran työskentely oli kuulemma iloista ja tarkkaa. Myös katsomosta kehuttiin, oli kuulemma ollut hienon näköistä menoa.

Pisteitä jouduttiin odottamaan hetki, en ollut ihan kaikkia arvosanoja ehtinyt kehässä nähdä. Muut oli kuitenkin sitä mieltä, että I-tulos tulee, ja niinhän se sitten tulikin, ihan kirkaasti! Palkintojen jaossa olin ihan hurjan ylpeä mun hienosta terrieristä, joka ei yhtään hävinnyt pk-rotuisille, pikemminkin päin vastoin! Loppusijoitus oli 4/18, ja taas jäimme kolmannesta sijasta vain pari pistettä! Se ei kuitenkaan tunnu missään.

Kokeen kaikki tulokset löytyy täältä: http://www.kallionkoirakerho.com/tokokoe2010.html

Itse olen erityisen tyytyväinen siihen, että Sara palkkaantui kehässä mun kehuista, jopa vastasi niihin hyppäämällä vasten, eli onnistuin hyvin pitämään sen vireen yllä. Seuraamisissa ei tapahtunut hyytymisiä ja kontaktikin oli suurimman osan aikaa. Myöskään mitään omia tyhmiä virheitä ei tällä kertaa tullut. Lisäksi luoksetulon onnistuminen 1,5 viikon treenaamisella (!!) oli ihan erityisen hieno juttu. Mulla on mahtava koira .

Seuraava koe onkin sitten aikaisintaan elokuussa, sillä oletuksella, että juoksu tulee ajallaan. Pidämme kesällä aika paljon taukoa treenaamisesta, jotta koira ei kyllästy. Toisaalta voisihan niitä avoimen liikkeitäkin tässä jo aloitella ;)