Meitä pyydettiin Staffiyhdistyksen tokojoukkueeseen varakoirakoksi aikaisemmin kesällä, ja kun avoimen luokan koira harmillisesti sairastui pari viikkoa sitten, pääsimme mukaan joukkueeseen.

Imatralle oli koko päiväksi luvattu sadetta ja pahimmillaan myös ukkosta, joten oma tavoite oli saada tulos. Etenkin, kun varakoirat starttasivat luokkien viimeisinä, eli meidänkin vuoro oli vasta ison luokan toiseksi viimeisenä.

SM-kisoissa jokainen luokka suorittaa liikkeet kahdessa tai useammassa kehässä. Alossa kehiä oli kolme: ekassa luoksepäästävyys ja paikalla makuu, toisessa hihnassa seuraaminen, liikkeestä maahanmeno sekä luoksetulo ja kolmannessa seuraaminen ilman hihnaa, liikkeestä seisominen sekä hyppy. Lisäksi jokainen tuomari antoi pisteet kokonaisvaikutelmasta, joista sitten saatiin keskiarvo lopputuloksiin.

Meillä kehiin pääsyä venytti entisestään se, että juuri kun olisimme päässeet paikallamakuuseen, alkoi sen kehän lounastauko, ja tietenkin sama homma kakkoskehän kanssa. Tosin sääkin ehti tänä aikana vähän parantua aamuisesta kaatosateesta. Muuten ilma oli melko sopiva meille, mukavan viileää (suorastaan kalseaa monen viikon helteiden jälkeen), joten koira kaikesta huolimatta pysyi pirteänä koko päivän. Toki Sara oli aina pisimmät odotusajat häkissä katoksen alla.

Eka kehä meni ihan nappiin. Sara oli tosi rento ja rauhallinen eikä häiriintynyt, vaikka toisen puolen naapuri karkasi kehästä luoksepäästävyyden jälkeen ja toisella puolella koira piippasi ja vinkui koko paikallamakuun ajan. Onneksi meidän ryhmässä kaikki koirat pysyivät kuitenkin makuulla. Tällä kertaa myöskin käskyt menivät kerralla läpi, joten ei pistevähennyksiä.

Tokassa kehässä taisin itse vähän hermoilla ja se näkyi seuraamisessa pienenä löysyytenä. Täyskäännökset jäivät väljiksi, mutta ei mitään pahempaa haahuilua. Mukana kuitenkin myös oikein hyviä pätkiä. Olisi ehkä pitänyt tiukemmin pitää taas oma katsessa edessä, eikä huolehtia tuleeko koira mukana. Maahanmenossa valmisteleva osuus oli huono, muuten ei valittamista. Luoksetulossa Saran huomio oli kiinnittynyt takanaan olleeseen metsään ja lähti käskystä vähän huonosti ja vaisusti liikkeelle. Loppu kuitenkin sähäkkä ja loppuasento aivan mainio.

Kolmanteen kehään mennessä otin Saran oikein kunnon kontaktiin ja seuraaminen menikin paremmin. Yksi käännös oli huono ja yksi perusasento vino, mutta mukana myös oikein tosi kivoja kohtia. Jaksoi hyvin loppuun asti, vaikka tämä oli tosi pitkä kuvio. Liikkeestä seisominen meni nappiin, ainoastaan liikkeen alussa seuraaminen olisi voinut olla vähän parempaa. Hyvä ja tarkka pysähdys. Hypyn tein todella varmistellen, niin ettei mitään älyttömiä turhia pistemenetyksiä tulisi. Eli talutin Saran hypylle, nyökkäsin liikkeenohjaajalle valmiin merkiksi ja olin hengittämättä loppuliikkeen. Kaksi sivuaskelta esteen takana, se kelpaa. Viimeisen kehän tuomari tykkäsi Sarasta ja kehui hienoa suoritusta.

Ihan kaikkia pisteitä en ehtinyt näkemään, mutta sen verran tiesin, ettei kasia huonompaa tullut. Siispä ykköstulos oli varma, mutta loppupisteitä jouduttiin odottamaan vielä monta tuntia. Yllätyin kuitenkin aivan täysin, kun Manta tuli kertomaan, että 175p ja 12. sija! Samalla tämä oli joukkueen ainoa ykköstulos. Joukkuekisassa päädyimme sijalle 36/45.

Kisoissa oli mukava urheilutapahtuman tunnelma ja onnistuneet suoritukset saivat kannustusta katsomosta. Erikoisvoittajaluokan suorituksia olisi mielellään seurannut enemmänkin, mutta alokasluokka oli eri kentällä kuin muut, joten ainoastaan muutamia ehdin näkemään toisella kentällä. Rotukirjo kaikenkaikkiaan oli runsas, vaikka bordercollie yllättäen olikin suurilukuisin sekä osallistujamääriltään, että tuloslistojen kärkisijoilla. Terrierejä näin paikalla staffien ja irskin lisäksi ainakin vehniä, borderterrierejä sekä walesin.

Kun ottaa huomioon sään ja todella pitkän päivän, Sara suoriutui aivan loistavasti. Totta kai parannettavaa jäi mm. seuraamisiin, mutta kokonaisuuteen ei voi olla muuta kuin tyytyväinen.