Saimme aika pehmeän laskun noudon ihmeelliseen maailmaan, sillä aloitimme yksinkertaisesti kapulanpitoharjoituksilla.

Meillä on hetki aikaa viimeisistä noutotreeneistä (täällä blogissahan siitä kirjoitin, kesäkuussa siis varmaan), joten Saralle tekikin ihan hyvää muistutella, että miten ja erityisesti missä kohtaa kapulaa suussa pidetään. No sinne takahampaiden väliinhän se ensin päätyi ja rousk rousk vaan kuului. Kapulaa siis EI saa pureskella ja sitä pitäisi pitää heti kulmahampaiden takana, välihampailla kevyesti kiinni. Onneksi kouluttaja osasi antaa tähän hyvän vinkin: nami nenän edessä kiinnittää koiran huomion ja se pitää kapulaa huomattavasti skarpimmin, joten ohjaaja pääsee helpommin palkkaamaan oikeasta toiminnasta. Tämä toimi Saran kanssa tosi hyvin ja kun sitten vähän myöhemmin huomautin sille kapulasta molaarien välissä, niin korjasi kapulan paikan oikeaksi!

Seuraavaksi harjoittelimme oikeaa palautupaikkaa, eli perusasentoa sivulla kapula suussa. Tähän yhdistin Saran kanssa lyhyen seuraamisen ja sehän menikin ihan loistavasti. Liikkeessä Sara pitää kapulaa huomattavasti varmemmin ja paremmin kuin paikallaollessaan, jolloin se selvästi haluaa vain päästä siitä kapulasta mahdollisimman nopeasti eroon. Loppuun otin sitten vielä kapulan kiertoa. Siinä oli vähän muistuttelemista, mutta yhden onnistuneen suorituksen jälkeen oli hyvä lopettaa treenit.

Väliin treenasin myös ihan perusjuttuja: seuraamisen käännöksiä (huomattavasti parempia kuin aikoihin) luoksetuloa (huippuhyvä) sekä jääviä liikkeitä (normisettiä). Mutta sanotaan nyt vaikka näin, että olen ihan tyytyväinen, jos päästään jo vaikka ensi viikolla jättämään nämä aloliikkeet taakse. Onhan näitä nyt jo tankattu. Sellaiset 5 vuotta.