Tai ainakin Sara...

Taitaa kovien pakkasten aiheuttama lenkkeilyn vähyys ruveta pikkuhiljaa näkymään, kun koirassa oli tänään niin paljon ylimääräistä virtaa, että keskittyminen kärsi hetkittäin aika pahasti. Kivaa sillä ainakin oli, mutta voisi niitä korviakin välillä käyttää, eikä vain arvailla mitä se mutsi saattaisi haluta seuraavaksi...

Kaikesta tästä huolimatta nouto oli positiivinen yllätys. Meillä on ollut vaikeuksia sekä käskyn odottamisen (ts. tahtoisi karata kapulalle ennen aikojaan) että palautuksen oikean paikan kanssa. Vähän oli edelleen pyrkimystä varastaa kapulalle, mutta palautus olikin sitten ihan loistava -ainakin Saran mittakaavalla. Ilman mitään erillisiä käskyjä tai käsiohjausta se tuli ihan oikeaan paikkaan sivulle. Vähän sillä oli kyllä kaikenlaisia kuvioita siinä matkalla: kapulalle syöksyi turhan innokkaasti, palautuksen aikana kapula pyöri suussa muutaman kerran ja sivulla oli vähän maltin puutetta ennen luovutusta. Mutta kaipa tuollaisellakin suorituksella jotain pisteitä kokeessa saisi. Lähtöä treenattiin takapalkalla, jolloin ei yrittänyt yhtään lähteä ennen käskyä kapulalle. Sivulla olemiseen haettiin malttia seuraamisella heti noudon perään. Nämä molemmat toimivat tosi hyvin. Loppuun testasin vielä metallikapulalla koko noutoliikettä. Vähän se metalli aiheutti kummastusta, että pitääkö tätäkin kantaa suussa, mutta sain kuitenkin tuomaan senkin pari kertaa.

Jäävistä liikkeistä oli tänään vuorossa istuminen. Sara meinasi alkuun tarjota kaikkea muuta, mutta kyllä se pienen muistuttelun jälkeen hiffasi taas tämänkin. Palkkana oli taaksepäin heitetty nami, joka toimi tosi hyvin.

Loppuun otettiin vielä lyhyt paikallamakuu. Se sujui periaatteessa ihan hyvin, mutta tässäkin näkyi päivän teema -korvien puute. Ensin ei mennyt ekalla käskyllä maahan ja lopussa nousi omia aikojaan ylös. Itse makuu-osuus meni suht hyvin, vähän oli kuulemma ollut levoton, haistellut ja vilkuillut ympärilleen. Mutta ei kuitenkaan vaihtanut asentoa ja piti rintamasuunnan oikeana.

Sara oli tänään ihan sähikäinen. Yritystä oli, mutta välillä vähän jopa liikaakin ja kaikkea ylimääräistä oli mukana turhan paljon. Seuraamisessa edistämistä ja poikittamista, perusasennossa tarjosi maahanmenoa, maahan menossa sivulla olemista ja kaikkea tältä väliltä. Nyt Sara myös kuumeni jonkin verran seinän takaa kuuluneista agiradan äänistä. Mutta kuitenkin paljon hyvää mukana ja onhan se kiva, että koiralla on treenatessa hauskaa, vaikka se koettelisikin ohjaajan hermoja.