Rilla on ollut talossa nyt 2,5 viikkoa ja on jo kasvanut ihan älyttömästi! Helteiden aikaan kaiken lisäksi söi vielä vähän huonosti, mutta ei sillä näemmä ollut mitään vaikutusta. Harmi, etten muista Saran kasvukehitystä sen tarkemmin, muuta kuin että sillä oli tosi kova kasvupyrähdys jossain 4-5kk välillä, jolloin se kasvoi 5 cm, ja että lopullisen korkeutensa se oli saavuttanut 7kk ikään mennessä. Olisi mielenkiintoista verrata. Rillaa ei ole vielä punnittu, sillä meillä ei ole kotona vaakaa, mutta koska se on sopivan hoikka, niin ei ole tuntunut tarpeelliselta. Ensi viikolla saa matokuurin, sitä varten pitää kuitenkin varmaan käydä jossain puntarilla.

Ulkoilut rupeaa sujumaan jo kuin vanhalta tekijältä. Hihnassa kävelee useimmiten kauniisti, tosin ihmisten ja koirien ohitus on vielä hieman haastavaa. Sitä olisikin nyt tarkoitus ruveta harjoittelemaan oikein kunnolla ja ajatuksella. Namit ja lelut kelpaa kyllä ulkonakin, mutta toistaiseksi etenkin ne toiset koirat olisi vielä liian kiinnostavia. Metsässä seuraa aika mukavasti mun liikkeitä, eikä häivy mihinkään kauas omille teilleen. Luoksetulokutsukin menee jo varsin hyvin perille ja oman nimensä tunnistaa myös hyvin. Sisäsiisteys oli jo tullessa hyvällä mallilla, eli ulos tekee kunhan vain sinne oikeaan aikaan viedään. Ja varsin vähän niitä vahinkoja käy, korkeintaan muutaman lätäkön joudun päivittäin siivoamaan.

Uusiin paikkoihin ollaan käyty jonkin verran tutustumassa ja neiti on utealias ja reipas kuten irskin kuuluukiin. Tosin myös hyvällä tavalla harkitsevampi kuin isosiskonsa, joka oli jo pentuna aina suuna päänä ryntäämässä kaikenlaisiin vaikeuksiin ja sain tosissani tehdä sen kanssa töitä, että ihan kaikkeen ei tarvitse reagoida. Uusia ääniä kuuntelee hieman, mutta hetken pohdittuaan on häntä pystyssä menossa. Kotona ei pelkää ketään eikä mitään, imurikin meinasi saada pennulta kyytiä. Sara on muutaman kerran ojentanut Rillaa ihan tosissaan, mutta Rilla ei siitä ole moksiskaan. Tytöt ovat kuitenkin löytäneet yhteisen leikkisävelen ja ekojen päivien "voisitko viedä tuon pennun sinne mistä se tulikin" -ilme on vaihtunut iloiseen hännänheilutukseen, kun pentu tulee sisään pissatukselta. Myös Piko-pappa on muutaman kerran innostunut leikkimään Rillan kanssa, vaikka useimmiten pakeneekin Rillan ulottumattomiin sohvalle. No, Rilla on niin ketterä ja kasvanut jo niin, että se pääsee pian pomppaamaan perässä sohvalle.

Riiviölapsi osaa kyllä olla myös nimensä mukainen, etenkin iltaisin saa hirveitä riivöitseminkohtauksia ja puree ja riekkuu. Aina se ei myöskään tahdo uskoa, että kiellettyihin paikkohin (mm. kylpyhuone, tietokonepöydän alus) meneminen on ihan oikeasti kiellettyä eikä ainakaan näissä tilanteissa vaikuta mitenkään erityisen pehmeältä eikä ota ojennusta itseensä. Ravistelee vain vähän ja sama meno jatkuu taas. Onneksi sallittujen puuhien pariin ohjaaminen yleensä auttaa näissä tilanteissa.

Kotona ollaan harjoiteltu istumista ja maahan menoa namiavulla. Hienosti on ymmärtänyt molempien idean. Muistan, että Saran kanssa maahan meno oli aluksi tosi hankala, ei meinannut ensin tajuta sitä ollenkaan. Mutta Rilla tajusi heti. Mahtoikohan auttaa, kun kaveri näytti vieressä mallia ;). Rilla on ilmoitettu elokuun lopussa alkavalle pentutokokurssille. SItä ennen siis keskitytään pääasiassa vain leikkimiseen ja kontaktin luomiseen. Myös pentunäyttelyitä on muutama katsottuna syksylle. Rillalla tuntuisi olevan jo nyt todella hyvä ja tarkka nenä, joten voi olla että myös mejä otetaan syksyllä ohjelmaan ja katsotaan mitä pikkuneiti asiasta tuumaa.