Siis mitä, eikö ne tuulessa liehuvat lärpäkkeet siellä pään päällä olekaan vain pelkät koristeet?!?

Sara on tosiaan saanut lomailla pennun kotiutumisen jälkeen ja sen kyllä huomaa. Jotenkin sitä aina välillä erehtyy luulemaan, että tuollainen aikuinen ja fiksu koira toimisi niiden vanhojen tuttujen sääntöjen mukaan, mutta ei Sara. Ei ainakaan, jos sille antaa pienimmänkin mahdollisuuden muuhun. Sara on aina ollut hyvin voimakastahtoinen ja omapäinen. Se tekee ratkaisut toiminnastaan itse ja kykenee myös toteuttamaan suunnitelmansa. Se on hyvin huoleton "tulen kun viitsin" ja "huutele sinä siellä, minä teen mitä minua huvittaa" asenteella varustettu tyyppi. Tätä ei pidä ymmärtää väärin, Sara ei ole dominoiva sanan varsinaisessa merkityksessä, se ei koskaan uhmaa mun johtajuutta fyysisesti tai muutenkaan varsinaisesti yritä päästä korkeimmalle pallille meidän laumassa. Mutta se vain tekisi mieluiten niin kuin se itse parhaaksi katsoo, eikä sitä yleensä kovinkaan paljon hetkauta se, jos mä suutun sille. Tämän takia Saralla on hyvin tiukat rajat, eikä sen kannata antaa lipsua niistä, sillä se todellakin käyttää tilaisuuden hyväkseen.

No, eilen sitten tajusin aamulenkillä molempien isojen koirien kanssa ollessani, että edes mun veret seisauttavalla karjaisulla ei ollut Saraa seisauttavaa vaikutusta, pitäisi varmaan tehdä jotain. Niinpä illalla lähdettiin pitkästä aikaa treenaamaan. Ensin annoin tiukkaa palautetta remmissä vetämisestä. Miten siinäkin ollaan taas lipsuttu näin pahasti... Päästiin kuitenkin lopulta melko hyvässä järjestyksessä treenikentälle.

Lämmiteltiin seuraamisella, joka oli ihan harvinaisen kamalaa. Pelkkää keulimista ja puolen koiranmitan edistämistä. Luovutin siis yhden siistin askeleen jälkeen. Seuraavaksi noutoa, kun siihen tuntui olevan sopivan korkeat kierrokset. Yhtä nykäisyä heittäessä lukuunottamatta teki pari todella hyvää suoritusta. Ei pureskelua ja palautuksen paikka ihan nappi. Pientä intoloikkaa kapulalla, mutta ei mitään itseäni haittaavaa. Yhdet kaukokäskyt tehtiin koemaisesti ja nehän olikin sitten ihan täydelliset! Ei mitään korjattavaa ja kerrankin osasin lopettaa siihen yhteen täydelliseen suoritukseen. Luoksetulossa otettiin kaksi läpijuoksua, yksi pysäytys pallolla ja yksi sivulletulo seisomisesta. Eka läpijuoksu ei toiminut, mutta tokaan onneksi korjautui. Pysäytys oli kuin seinään, mutta siis pallon avulla. Vika sivulletulo ihan rutiinia. Loppuun otettiin sitten vielä yksi "pomminvarma" eli liikkeestä seisominen ja se onneksi olikin juuri niin varma kuin pitääkin. Paljon reviteltiin pallolla ja lopussa sitten Sara päätti revitellä itsekseen ja otti hatkat kentän laidalle ilmeisesti jonkun pupun jäljille. Onneksi oli pelkät jäljet ja koira palautui parilla karjaisulla. Samaisella kentällä Sara on nimittäin kerran lähtenyt oikeasti pupun perään ja siinä ei sitten voinut tehdä muuta kuin odotella, että josko jänö menisi piiloon ja koira palautuisi...

Kotimatka oli onneksi rauhallisempi ja kotona oli oikeasti väsynyt koira.

Voi tuota Saraa . Sen kanssa ei kyllä oikeasti tule koskaan tylsää.