Vihdoin aikaa blogipäivitykselle!

Tuntuu että viime viikot on menneet hirveää vauhtia ja kaikki vapaa-aika on mennyt joko jossain koirien kanssa pyöriessä tai sitten kotia laittaessa. Saran kanssa on käyty ohjatuissa treeneissä ja Rilla kanssa harjoiteltu ihan arkielämän juttuja.

Treenit on olleet tosi monipuolisia. Tässä liikkeittäin mitä on tehty ja mikä tilanne:

Paikallamakuu: Tosi hyviä ja rauhallisia on nyt olleet kaikki paikallamakuut. Treenikaverit treenaa alokasta, eli paljon on häirötä ympärillä, mutta ei silti ole yhtään levoton ja varmat maahanmenot ja ylösnousut myös.

Seuraaminen: Keulimista on yritetty hillitä ottamalla seuraamista ihan askel-pari kerrallaan ja paljon käännöksiä. Välillä toimii hyvin, välillä on silti vaikeaa... Mutta kuitenkin jotain reaktioita on havaittavissa.

Nouto: Ihan loistavaa! Jos on paljon kieppejä, saattaa vähän pureskella palautuksessa, mutta ei läheskään aina. Olen tehnyt myös erikseen pitotreeniä pureskelun karsimiseksi. Metallia on tehty myös, ihan yhtä hyvä kuin tavallinenkin.

Luoksetulo: Edistystä! On välillä tehnyt jo ihan täydellisiä suorituksia, mutta sitten oli tästä vähän pidempi tauko, niin tuli vähän takapakkia. Mutta selvästi pysäytyskäskyn vaihtaminen auttoi (kunhan vain itse muistan antaa sen uuden käskyn...)

Liikkeestä seisominen: Paljon on nyt varmisteltu ohikävelyä, eli paikalla pysymistä, ja siihen onkin tullut paljon varmuutta. Pysähtyminen on satavarma ja tasan käskystä, eli siinä ei ole mitään ihmeellistä.

Liikkeestä maahan: Tässä ei mitään ihmeellistä, toimii kuten aina.

Kaukokäskyt: Näissä on nyt tapahtunut kevään katastrofista ihan selvä parannus. Diagnosoin tämän niin, että tätä liikettä ei saa treenata liikaa eikä varsinkaan ottaa toistoja. Kun se toimii, se toimii ja siihen pitää vaan luottaa. Tosi täsmälliset vaihdot ja sen tokan istumaannousun kanssakaan ei enää ole mitään valumisia. Suunnittelin seuraavaksi ottavani tähän mukaan myös seisomisen, mutta kuitenkin niin, että valmista liikettä tehdään vain avoimen tyyliin, jotta sitä ei enää sotketa.

Hyppy: Istumisen kanssa oli pitkään vaikeuksia, mutta sitten se loksahti paikoilleen ja nyt tää on taas ihan nappiliike. Seisominen oli iskostunut vähän turhan hyvin, mutta lopulta sain käännettyä ne piuhat oikeaan suuntaan.

Ruutu:  Hirveästi intoa, mutta jäänyt vähän turhan lähelle etureunaa. Palkka (lelu) ruudun takareunalla. Matkaa pidennetty nyt rutkasti. Erittäin kiva liike Saran mielestä.

Hyppynouto: Tää olisi jo ihan kisavalmis :D

Paikalla istuminen: Aiemmin ei ollut mitään ongelmia pysyä istumassa, mutta kun pari kertaa vieruskaveri valui maahan, niin tuli selvästi vähän epävarmaksi

Tunnari: Pari kertaa olen tehnyt palikan piilotusta ulkona, nenä todella toimii ja palikka löytyy helposti. Mutta valitettavasti se on aina sytykkeinä sen jälkeen, eli Sara palkkaa itsensä pistämällä palikan päreiksi... Mutta jos ottaisi palautustreenejä erikseen, niin varmasti asia parantuisi sillä.

Ehkä jotain muutakin ollaan tehty, mutta tässä nämä tärkeimmät. Treeneissä olen lisäksi keskittynyt kovasti siihen, että myös liikkeiden ja suoritusten välissä Sara pysyisi hanskassa eikä yrittäisi häipyä tekemään jotain muuta. Jotkut treenit oli ihan katastrofi tän osalta, liikkeet oli tosi jees mutta sitten koko muu aika meni häsäämiseen ja pyörimiseen. Nyt pari viikkoa on taas sitten olleet ihan loistavat ja koira kyllä pysyy kuulolla, kun sitä vaan siltä vaatii.

Rillan kanssa on treenattu kontaktia ulkona, luoksetuloa, ihmisten ja koirien ohitusta ja kuljettu sen kanssa paljon myös kahdestaan, ettei se voi aina turvautua isoihin koiriin. Kaupungissa on ihan loistava, samoin bussimatkoilla varma matkakumppani. Vieraiden ihmisten kohtaaminen on vielä tosi vaikeaa, tytsä niin kovasti haluaisi päästä moikkaamaan kaikkia. Ollaan käyty moikkaamassa Rasmus veljeä sekä kasvattajaa, jonka luona pääsi leikkimään monen koirakaverin kanssa. Rillalle tuli tässä viime viikolla jo puoli vuotta täyteen! Korkeutta sillä on nyt suurinpiirtein saman verran kuin Saralla ja tulihan se honkkelikoipi-vaihekin sieltä. Painoa on 10-11kg.

Sitten tuleekin se huonon tuurin osuus. Hiekkatiellä lenkillä ollessa Rilla rupesi yhtäkkiä nilkuttamaan, ensin ei varannut toiselle etujalalle ollenkaan, eikä meinannut suostua enää kävelemään. Ensin en löytänyt tassusta mitään, mutta sitten toisella tarkastelulla yhden varpaan anturassa näkyi ihan pieni viiltohaava, lähes pistohaava. Kannoin asvaltille asti ja siinä käveli vähän paremmin. Ontuminen ei kuitenkaan loppunut ja niinpä suunnattiin eläinlääkäriin. Siellä sitten röntgenkuvissa näkyi anturassa joku siru ja niin pentu joutui unten maille ja antura avattiin. Tuloksena lasinsiru ja hiekanjyviä. Mitään lasia ei tuolla tiellä näkynyt, eli aika huonoa tuuria oli että joku pieni lasinsiru juuri Rillan tassun alle osui. Nyt on siis pikkuneidillä tassu tikattuna paketissa ja marraskuun alkuun asti pitäisi pysyä levossa. Huominen ja ensi sunnuntain näyttely jää nyt tietenkin väliin, mutta sormet ristissä ollaan, että edes marraskuussa päästäisiin kehäkokemusta hakemaan. Yhden päivän pakkolevon jälkeen Rilla on jo sitä mieltä, että jotain toimintaa pitäisi saada, siispä pitää varmaan jotain temppujen opettelua ottaa ohjelmistoon. Toivottavasti tassu nyt paranee hyvin, eikä mitään takapakkeja tulisi.