Porvoon näyttelyn jälkeen jäätiin lyhyelle kehätauolle, Rilla aloitti sopivasti juoksunsa ja sen myötä vähemmän sopivasti räjäytti turkkinsa. Kaunis syksy on tuonut mukanaan metsälenkit, sieniretket ja lintujen syysmuuton. Koirien hajumaailma on taas avartunut selvästi ja terassillemme iltaisin majoittuvat rusakot kirvoittavat irskeiltä huutokonsertin.

Sairastuvallakin ollaan taas oltu, kuka enemmän ja kuka vähemmän. Riippa onneksi vähiten, mutta kävi kuitenkin tapaamassa osteopaattia, kun kiinnitin lenkillä huomiota sen hieman vinoon raviin ja lyhentyneeseen taka-askeleeseen. Osteopaatti löysi joitakin pieniä jumipaikkoja ympäri kroppaa sekä rangasta yhden kiertyneen nikaman joka meni onneksi pienellä manipulaatiolla paikoilleen. Mihin lie törmännyt. Jalkojen ja rangan liikeradat olivat pääasiassa normaalit mutta jumikohtia löytyi ainakin lavoista sekä hännänjuuresta. Ei mitään isoa eikä sellaista, mitä ei jokaisella aktiivisella koiralla olisi. Mielestäni käsittelyn jälkeen liikkeessä näkyy ero ja ainakin Rilla nautti hieronnasta ja erityisesti selän manipuloinnista. Ensin se oli hieman riehakas, mutta rauhoittui nopeasti, antoi todella nätisti käsitellä ja tosiaan rentoutui hyvin.
Sara sai samoihin aikoihin riidan poikaseksi yltyneessä leikissä Pikon kulmahampaasta reiän kainaloon. Huomasimme tämän vasta puoli vuorokautta tapahtuman jälkeen ja lääkäriin pääsimme seuraavana päivänä. Olin toki antanut haavalle ensiavun kotona, joten lääkäritädin tarvitsi vain laittaa antibiootit ja kipulääkkeet meidän matkaan. Haava paranikin erinomaisesti, vaikka se oli jo hyvää vauhtia kehittämässä paisetta kainaloon, eikä Sara vaikuttanut ensimmäisen päivän jälkeen ollenkaan kipeältä tai että haava olisi sitä mitenkään haitannut. Saimme myös kovasti kehuja Saran hienosta yleiskunnosta ja turkista, joka on pysynyt erinomaisena steriloinnista huolimatta.

Rillan turkki vaatikin itseltäni sitten isompaa paneutumista, koska Turun ja Seinäjoen näyttelyiden takia sitä ei voinut enää ottaa kokonaan alas ja toisaalta jotain sille oli pakko tehdä. Olen rullannut irskien turkkeja aina ja siten pystyn pitämään ne pitkiäkin aikoja hyvässä näyttelykunnossa, mutta juoksu on näillä molemmilla aina muuttanut hieman karvan kehittymistä. Siispä olen viettänyt Rillan turkin parissa ennätysaikoja, jotta saisin sille pohjalle kasvatettua uuden turkin alun sitten kun vanha on jossain vaiheessa pakko ottaa kokonaan pois. Omaan silmääni se ei näytä hyvältä, mutta onneksi molemmat tuomarit kelpuuttivat karvan.

Turkuun oli ilmoitettu 6 irskiä, joista yksi oli kuitenkin vain turistina paikalla. Elmeri uroksista VSP+CACIB ja Ussi nartuista ROP+CACIB. Nuorissa Rilla ja Nessa olivat tuomarin mielestä vielä kovin keskeneräisiä ja koska Rilla liikkui taas jonon etummaisena vain taaksepäin kuikuillen, vei Nessa luokkavoiton. Molemmille hienosti ERI. Ja tosiaan turkki sai maininnan "erinomainen"  Kasvattajaryhmä oli ROP, mutta ei sijoittunut enää isossa kehässä. Näyttelypäivä oli todella mukava, paikalla oli irski-ihmisiä myös ilman koiria sekä vieraana Hollannista v. Irish Red-kasvattaja Ted van der Walle.

Seinäjoelle päästiinkin sitten ensilumen siivittämänä talvisissa tunnelmissa. Irskejä oli ilmoitettu tällä kertaa 7, joista yksi tälläkin kertaa poissa. Elmeri oli jälleen VSP+CACIB, nartuissa tällä kertaa Sissi ROP+CACIB, Ussi PN2+VACA ja Rilla PN3+SERT.  Kasvattajaryhmä oli ROP ja päästiin vielä isossa kehässäkin jatkoon, mutta ei sitten harmittavasti kuitenkaan sijoille. Olen todella tyytyväinen Rillan tulokseen, sillä se oli kehässä aivan kauhea perässä vedettävä, ei ollenkaan oma itsensä, eikä meinannut ottaa yhtään askelta vapaaehtoisesti. Muuten se kyllä seisoi hienosti ja oli kiinnostunut kehän tapahtumista, joten tuomarikin kovasti pahoitteli ettei sitä tänään huvittanut. Voi olla, että sillä valeraskaus tekee tällaisia temppuja, toivottavasti ei siis jatkossa ole vastaavaa. Myöhemmin treenattiin vielä tyhjässä kehässä, leikittiin ja riehuttiin ja siinä Rilla kyllä ravasi taas hienosti niin kuin yleensä. Rillan Peppi-sisko kävi moikkaamassa meitä näyttelypaikalla, hieno tyttö siitäkin on kasvanut, hieman Rillaa isompi, vankempi ja tummempi. Rilla olisi kovasti halunnut leikkiä, mutta Peppi ei oikein lämmennyt Rillan tungetteleville leikkiinkutsuyrityksille .

Rilla osallistui tässä myös kolmen kerran hajuerottelukurssille, josta tosin yksi kurssikerta meni aikalailla haahuiluksi, kun se osui juuri tärppipäiviin. Mutta Rilla osoitti hyviä nenänkäyttötaipumuksia, kuten ounastelinkin, ja selvästi tajusi jutun juonen. Vähän samalla uralla olisi nyt sitten jatkaa mejän parissa. Lumi vähän ehti jo sotkea suunnitelmia, mutta "onneksi" saimme taas räntää tänne ja ne vähät lumet suli jo pois. Siispä jo lähes toteutuksen asteella on se pitkään suunniteltu ensimmäinen verijälki.