Muistoissamme

Piko

Fullylawful Preacher

22.2.2003-17.1.2014

Jouduimme tekemään raskaan päätöksen ja saattelemaan rakkaan Piko-papan sateenkaarelle. Pappa sairasti pitkään nivelrikkoa ja lopulta ei auttanut enää mikään kipulääkitys. Piko oli loppuun asti kuitenkin iloinen ja rakastava itsensä, pussasi klinikalla tutut hoitajat ja lääkärit ja heilutti häntää viimeiseen asti, kunnes sitten nukahti kauniisti Mikon syliin. 

Nyt meille loistaa taivaalla kaikkein kirkkain tähti ja Papalla on taas kevyet tassut joilla juosta. Enää ei satu mihinkään ja pieni staffipoika heiluttaa meille häntää ja nauraa staffin naurua. Pikolla oli suuri sydän ja se rakasti valtavasti kaikkia kohtaamiaan ihmisiä. Mutta erityisen paljon se rakasti omia ihmisiään, meitä ja lähipiiriä. Kuinka etuoikeutettua onkaan saada kokea se täysin pyyteetön rakkaus, jonka staffi ympärilleen jakaa.

Viimeinen joulu, pappa oli jo aika väsynyt

Kesällä 2011, Mini-Riiviö ja Isoveikka

Kiitos kaikesta Piko, kiitos rakkaudestasi. Meillä on niin kova ikävä

Yhden minä tiedän,
me tapaamme vielä.
Tässä maailmassa kenties,
jos sielumme vaeltavat.
Tai jos taivas on totta,
sinä odotat minua siellä.
Mitä olenkaan vailla ilman lämpöäsi...