Kun Oskari tuli meille toukokuun alussa kohta kaksi vuotta sitten, kävi muutamassa päivässä hyvin selväksi, että tässä koirassa on totisesti harrastuspotentiaalia. Joku siinä vain heti kolahti, tunnistin siinä paljon samoja piirteitä kuin Sarassa, mutta huomattavasti yhteistyöhaluisemmassa paketissa. Erittäin aktiivinen ja vilkas, taistelutahtoinen ja nopea oppimaan, siinä parhaat puolet, joista harastuksissa ammentaa.

Oskarin kanssa kuitenkin aloitettiin ohjatussa ryhmässä treenaaminen paljon myöhemmin kuin tyttöjen kanssa. Menimme tokon junnukurssille vasta syksyllä, toki olimme alkeita tehneet sitä ennen kotona. Oskari ei kuitenkaan pettänyt ollenkaan odotuksia, vaan oli huippuoppilas kurssilla. Jatkoimme siitä tokon B-kurssille, jonka aikana kuitenkin murkkuikä rupesi hieman haittaamaan keskittymistä ja kurssin jälkeen pidimme kevään ja kesän taukoa. Kesällä kuitenkin tuli taas tarve päästä treenaamaan ja pääsimmekin loppukesästä agilityn perusteiden kurssille, syksyllä kävimme lisäksi veijarikurssin vilkkaille koirille sekä jatkoimme agilitya toisella kurssilla. Vuoden alusta olemme nyt olleet sekä tokon että agin jatkuvissa rymissä ja molemmat lajit tuntuvat sopivan Oskarille mainiosti.

Agility on itselleni oikeastaan uusi aluevaltaus. Vaikka kävimme alkeiskurssit sekä Saran että Rillan kanssa, ei se koskaan ollut samalla lailla tavoitteellista kuin nyt Oskarin kanssa. Vauhtia ja intoa pojalla riittää vaikka muille jakaa ja isosta koostaan huolimatta se on yllättävän ketterä kääntymään. Esteet se oppii hämmästyttävän nopeasti. Ehdimme syksyn kurssilla käydä kaikki esteet kertaalleen läpi ja jo nyt se tekee niitä osana ratoja aivan malliikkaasti. Samoin sujuu takaakierrot ja eteenirtoamiset. Suurin haaste on toiset koirat, sillä Oskarin mielestä kaikkein hauskinta olisi mennä leikkimään niiden kanssa... mutta pikkihiljaa se keskittyy paremmin ja paremmin minun kanssani työskentelemiseen eikä karkaa radalta joka välissä moikkaamaan muita. Oskari palkkautuu erinomaisesti sekä namilla että lelulla ja yhä enemmän myös itse tekemisestä, mikä on tietenkin ihan parasta.

Tokossa on työn alla alokasluokan liikkeet. Olen ollut itse laiska, enkä ole vielä(kään) kovin hyvin perehtynyt uusiin koesuoritusohjeisiin. Kommentoinkin liikkeitä usein "näin se meni vanhoilla säännöillä, ei mitään hajua miten se on uusilla" :D. Liikkeestä seisomisen poisjääminen alokkaasta on pettymys, se on oma suosikkini. Nouto on haastava Oskarin kanssa ja se taas tulee jo alossa... mutta ei meillä mikään kiire kokeisiin onneksi ole. Pääasia on, että meillä on treeniryhmät ja että Oskari pääsee tekemään hommia. Kotona meillä on sitten rauhallinen ja tyytyväinen koirapoika :).

Oskari odottaa omaa vuoroaan agitunnilla syksyllä 2015