Tiistaina agitreeneissä oli tavoitteena vähemmän kaahottamista ja enemmän keskittymistä rataan. Edellisellä viikolla oli ollut sen sortin hurlumhei-treenit, että nyt pitäisi taas päästä takaisin ruotuun. 

Rata sisälti pelkästään hyppyjä ja putkia. Kiva rata, sopivasti ohjaushaastetta, mutta ei niin paljon, että onnistuisin kovin pahasti unohtamaan, mihin ollaan menossa. Oskarin kanssa on pakko pysyä itse koko ajan kartalla mihin ollaan menossa seuraavaksi. Jos herpaannut sekunniksikin, on se jo toisessa päässä kenttää. Toisaalta niin kauan kuin itse pysyn kasassa, pysyy koirakin pääasiassa messissä. Nyt otettiin keskittymisen avuksi namilautanen joka kolmannen esteen jälkeen. Itse en oikein voi palkata kädestä, sillä silloin Oskari tuijottaa pelkkää kättä eikä näe esteitä... Ja sehän sujui! Oskari kyllä herkästi lukee mun kroppaa, että mihin ollaan menossa seuraavaksi. Välillä vähän tunteet kuumeni ja mentiin ylimääräisiä esteitä, mutta tulee kivasti kutsusta luokse, kun tietää, että saa namia siitä ;). Loppuun muu ryhmä teki vielä ohjausharjoituksen ilman käsiä, mutta me tehtiin vain lyhyempi radanpätkä, kun ollaan treenattu paljon vähemmän aikaa kuin muut. Tässä viimeisessä harjoituksessa olisi pitänyt tehdä ohjauspuolenvaihto jollain kikalla, mutta päädyin tekemään takaaleikkauksen ja siitä huolimatta Oskari meni sille esteelle, mille pitikin :D. Ehkä tästä vielä jossain vaiheessa tulee jotain järkevää ;).

Hieman sekava kuva radasta, mutta ehkä siitä saa selvää :D

Sunnuntain tokotreeneissä oltiin uudessa hallissa (vanhan hallin yläkerrassa), mutta positiiviseksi yllätykseksi paikka ei vaikuttanut Oskarin tekemiseen. Se tuntuu parantavan joka kerta keskittymistään ja niin nytkin. 

Treenin aiheena oli erilaiset koulutusmenetelmät, eli harjoiteltiin naksuttimen käyttöä, sheippaamista yms. Oskari hauskuutti kaikkia esineen nosto -harjoituksessa paiskomalla esinettä oikein urakalla :D. Kyllä se sieltä maasta nousi, ei ongelmaa, mutta heittely ei ehkä ollut kuitenkaan harjoituksen tarkoitus. Naksuttimella saatiin kuitenkin ihan huima edistys seuraamiseen. Itse en ole naksutinta mitenkään erityisesti käyttänyt koskaan. Saralla oli käytössä naksusana, joka toimi sille paljon paremmin. Eikä Oskarikaan kaikissa jutuissa ole naksutinta noteerannut, Mutta seuraamisessa huomasi heti, miten kontakti parani huomattavasti! Teimme myös pitkän paikallaoloharjoituksen häiriössä ja se meni myös hyvin, samoin muiden paikallamakuun aikana tehty seuraaminen ja luoksetulo. Kaiken kaikkiaan parhaimmasta päästä olleet treenit tänä vuonna!

Jälkeen päin tulin ajatelleeksi, että ehkäpä uusi tila olikin siitä parempi, että siellä on enemmän tilaa. Ei ole koko ajan seuraamisessa joku edessä ja käännöksiä mahtuu tekemään. 

Olen niin tyytyväinen Oskarin edistymiseen kokonaisuudessaan. Jokainen irskini on erilainen treenattava ja joudun itse koko ajan miettimään mikä sopii kenellekin, ja kun koira selvästi oppii jotain, niin tuntee itsekin onnistuneensa :)