Tässä vähän juttua meidän noudon etenemisestä. Se on nimittäin ollut pitkä tie.

Sara ei koskaan pentuna tai nuorena ymmärtänyt, että sille heitetyn lelun voisi palauttaa takaisin tai ylipäätänsä se ei koskaan kannellut tavaroita suussaan. Jos jotain otti suuhun, niin puremistarkoituksessa ja jos sille jotain heitti, niin se häipyi sen kanssa itsekseen muualle leikkimään.

Yritin aina erinäisissä jaksoissa opettaa sille noudon alkeita, mutta niissä turhautui vain sekä ohjaaja että koira. Sara ei yksinkertaisesti voinut ymmärtää, mitä sen haluttiin tekevän ja mistä palkka tuli, jos yritin palkita sitä esim. kapulan suussa pitämisestä. Ja itse en keksinyt tapaa, jolla saisin koiran ymmärtämään. Säännöllisesti sain aina innonpuuskan, että nyt opetellaan se nouto ja yhtä säännöllisesti se into laantui kun emme päässee puusta pitkälle.

Tammikuussa 2009 päädyimme sitten tokokurssille, jossa kouluttaja paneutui tähän ongelmaan ja keksi meille ratkaisun. Kun aiemmin olin joutunut palkkaamaan kapulan suussa pitämisestä vaihtamalla kapulan namiin, niin lopulta olin tilanteessa, jossa koira ei ottanut kapulaa edes suuhunsa, koska luuli, että tarkoitus on nimenomaan jättää kapula rauhaan. Kouluttaja osasi neuvoa, miten koiran saa palkattua siitä hetkestä, kun kapula on sen suussa, eikä siitä, kun kapulasta päästetään irti. Ja heti, kun palkan ajoitus saatiin oikein ja pienellä muulla treenillä koira ymmärtämään, että sitä kapulaa pidetään suussa, niin kahdessa illassa Sara oppi noudon alkeet! Olin koko ajan tiennyt, että kun saadaan yksi ongelma ohitettua, niin homma lähtee aukeamaan, mutta olin silti yllättynyt, miten nopeasti se lopulta kävi.

Edelleenkin nouto on rajoittunut tasan siihen noutokapulaan, mutta se riittää meille. Liike ei ole missään nimessä vielä koevalmis, mutta onneksi avoimeen mennään vasta ensi kesänä, joten tässä on hyvin aikaa treenata.

Jostain syystä sivulle tulo kapula suussa on Saralle tosi haastavaa. Se jää helposti haahuilemaan siihen matkalle ja lopulta pakittaa itsensä mun taakse istumaan. Lisäksi kapulaa on vähän liian kiva pureskella. Mutta nää on jo pieniä ongelmia lähtötilanteeseen nähden.

Eilen otin ensimmäistä kertaa noutoa suht pitkällä matkalla ulkona. Ekalla kerralla Sara meni heitetylle kapulalle vauhdilla, mutta palautus oli vähän sinne päin, eli jouduin ohjaamaan sen oikeaan paikkaan. Tokalla kerralla lähti vasta toisella käskyllä, mutta nyt meni liike hienosti loppuun asti ilman apuja.

Alkusyksystä olemme menossa kurssille, jossa treenataan noutoa kaikissa muodoissa, joten eiköhän tämäkin saada sitten kuntoon.