Tuntuu uskomattomalta kirjoittaa tätä, mutta niin vain Oskari päätti sertin metsästyksensä helmikuun viimeisenä viikonloppuna Minskin 2xKV-näyttelyissä ja on nyt FI & BY MVA!

Lähdimme reissuun MiliaM Travelsin bussilla. Menomatka sujui yllättävän kivuttomasti -sen jälkeen kun bussi oli saatu lastattua ja kaikkien koirien häkit paikalleen. Tämä tuntuu olevan aina näyttelyreissujen stressaavin osuus ja niin nytkin. Jopa Valko-Venäjän rajatarkastuksesta selvisimme ennätysajassa ja olimme todella hyvissä ajoin perillä Minskissä. Oskari matkusti itselleen tyypillisesti rauhallisesti ja nukkui suurimman osan matkasta. 

Lauantaina olimme kehävuorossa heti klo 10. Meitä ennen kehässä oli vain bedlingtoninterrierit ja walesinterrieri, joten en onneksi joutunut hirveän pitkään jännittämään ja odottamaan omaa vuoroa. Ennen kehäänmenoa muutama paikallinen tuli kovasti kehumaan Oskaria. Tuomarina meillä oli Nemanja Jovanovic Serbiasta, joka arvosteli myös Saran edellisellä Minskin näyttelyreissullamme 8 vuotta sitten. Herra oli hyvin vähäsanainen ja nopea arvostelussaan ja sanoi lopuksi vain kiitos ja meni ottamaan kuvaa edellisen rodun voittajan kanssa. Jäin hieman hölmistyneenä seisomaan kehään ja kehäsihteerit hetken selvittelivät mikä oli meidän tulos, mutta sitten näyttivät hymyillen peukkua, eli kaikki saatiin! Kehän jälkeen lähdimme ensin päivälenkille ja sen jälkeen kävelymatkan päässä olleelle hotellille päiväunille ennen myöhään iltapäivällä alkaneita ryhmäkehiä. Menestystä näissä kovissa terrieriryhmissä on turha odottaa, mutta isossa kehässä on aina oma tunnelmansa ja pienen rotukehän jälkeen oli kiva päästä näyttään Oskarin hienoja liikkeitä isoon kehään. Samalla toki hyödynsin tilanteen näyttäytyä seuraavan päivän tuomarille, joka meidät kehän laidalla ohikävellessään noteerasikin ja pysähtyi lyhyeksi mutta riittäväksi hetkeksi Oskaria katsomaan ;). Sunnuntai pohjustettu!

Ryhmäkehät kestivät lopulta lähes neljä tuntia, vaikka kehä pyörikin ilman mitään turhia viivytyksiä. Ryhmiä näissä Baltian ja entisen Itäblokin maiden  näyttelyissä on isossa kehässä enemmän kuin mitä Suomessa on totuttu näkemään ja ROP-junioreita oli varmasti toista sataa. Lopulta pääsimme kuitenkin takaisin hotellille juhlatunnelmissa, sillä bussiimme saatiin mm. BIS-voittaja!! Hotellilla, koirien ulkoilutuksen jälkeen, suuntasimme suoraan ravintolaan, itselläni oli edellisestä kunnon ateriasta jo yli kaksi vuorokautta aikaa! Näin se näillä matkoilla menee: koirasta pidetään parasta mahdollista huolta, itse syö ja käy vessassa sitten kun ehtii :D. 

Sunnuntaina olimme kehävuorossa vasta klo 12, joten aamusta ensin treenasin Oskarin kanssa juoksemista tyhjässä kehässä, kannustin matkakumppaneita eri kehien laidalla ja sitten kävimme vielä kunnon lenkillä näyttelypaikan viereisessä puistossa. Halusin saada Oskarista kaikki turhat pomppuenergiat pois ennen kehää ja se toimi! Lopulta oma kehämme oli reilusti myöhässä, mutta Oskari ei onneksi odottelussa väsy. Tämäkin tuomari, Yana Gavrilova Venäjältä, oli nopea arvostelussaan meidän osalta, mutta katsoi mm. liikkeet tarkkaan. Oskari liikkui todella hienosti tasaisella pitkällä askeleella ja tuomari ei miettinyt yhtään sanoessaan "CAC & CACIB". Kiitin häntä uudesta valiosta ja nyt Oskarikin sai ottaa riemuloikkia. Kehän laidalta saimme onnitteluja ja kannustusta, vaikkei kaikkien kanssa yhteistä kieltä löytynytkään. Valionvahvistus hoitui parissa minuutissa paikan päällä, joten pääsin hakemaan myös Suomen muotovalionarvoa samantien. 

Jälleen saimme odottaa ryhmäkehien alkua, joten teimme vielä viimeisen kunnon lenkin. Isossa kehässä ei taaskaan odotetusti menestystä, mutta nautin täysin siemauksin upeasti ravaavan Oskarin esittämisestä. Ystäväni Anna Antonova voitti sen sijaan molempina päivinä erittäin näyttävän airiksensa kanssa terrieriryhmän ja sijoittui sunnuntaina lopulta myös BIS4:ksi! Myös sunnuntaina saimme bussiimme BIS-sijoituksen, kun edellisen päivän voittaja basset hound Paavali oli BIS2! Kotimatkalle päästiin siis juhlatunnelmissa.

Paluumatka sujui lähes yhtä ongelmitta kuin tulomatkakin. Valko-Venäjän rajalla olimme tällä kertaa tunnin, mikä sekin on nopea suoritus. Koiria ulkoilutettiin vielä muutamaan otteeseen Viron puolella ja lopulta pääsimme laivamatkalle ja takaisin Helsinkiin. Voin sanoa, että tunnelma laivalla oli väsynyt mutta onnellinen. Reissu oli rankka mutta antoisa, uusia tuttavuuksia tehtiin ja vanhoja tavattiin. Oskariin olin kaikin puolin erittäin tyytyväinen, sekä reissukoirana että kehäkettuna. Näitä maailman parhaita matkakumppaneita minulla näyttää olevan siis monta!

Nyt on muutama kotimaan näyttely merkitty kalenteriin ja niiden jälkeen katsellaan mitäs sitten on luvassa.