Olihan vauhdikkaat treenit tänään! Saralla oli taas virtaa ihan älyttömästi ja nyt se suuntasi sen jopa ihan oikeaan toimintaan .

Aloitimme vauhtinoudolla, eli palkka heti, kun koira tarttuu kapulaan, jolloin sen motivaatio kiirehtiä kapulalle todennäköisesti kasvaa. Saralta löytyi siis kyllä vauhtia ja ihan ongelmitta nosti tällä kertaa nurmelta kapulan, mutta  eipäs sitten päästänytkään irti, eli tuli lelupalkasta huolimatta vauhdilla takaisin. Ei ihan tajunnut, että miksi ihmeessä sitä kapulaa ei nyt ollutkaan tarkoitus tuoda takaisin ja suorastaan kuumeni tästä harjoituksesta. Pääasia kuitenkin, että intoa kapulan suuntaan löytyi ja kovassa vauhdissa se kapulan pureskelukin jäi pois.

Hyppynouto oli Saralle ihan kokonaan uusi juttu, joten tätä otettiin vain hyvin lyhyesti: jätin Saran istumaan esteen taakse kapula suussa ja kutsuin sen siitä sivulle. Ekalla kerralla meni pienellä irskillä vähän pasmat sekaisin ja ilme oli sellainen "siis ihan oikeastiko mun pitää tehdä kahta asiaa yhtä aikaa", mutta kyllä se kuitenkin sai itsensä siitä esteestä yli kapula suussa. Toisella kerralla ei sitten ollut enää mitään ongelmaa ja hienosti tuli suoraan sivulle. Tämä oli todella tyypillistä Saraa: sillä saattaa ensimmäisellä kerralla kestää, ennen kuin se ymmärtää mitä siltä haetaan, mutta kun sen saa kerran onnistumaan, niin sitten homma sujuukin. Sama oli muutama viikko sitten tunnarin kanssa.

Tunnaria jatkettiin siitän mihin ensimmäisellä kerralla jäätiin. Pari kertaa Sara sai hakea kapulan heinikosta ja todella hienosti löysi ja nosti sieltä. Sitten siirryttiin astetta vaikeampaan, eli Saran ja oman kapulan välissä oli kasa "vääriä" kapuloita. Tämä ei tuottanut Saralle mitään ongelmaa, nopeasti haisteli ensimmäiset kapulat ja meni siitä suoraan omalle. Toinen kerta samalla lailla ja taas suoraan väärien kapuloiden yli omalle. Tosin se oma menee kyllä aina ihan sytykkeiksi, eli tämänkin kapulan pitoa pitää harjoitella rutkasti. Mutta tässä vaiheessa on kuitenkin pääasia, että Sara tietää mikä on homman juoni. Tosin, sen huippupätevällä nenällä en ole koskaan epäillytkään tämän olevan mitenkään erityisen vaikeaa.

Lisäksi treenattiin merkkiä, sekin rupeaa selvästi vahvistumaan. Muista liikkeistä otin lyhyeltä matkalta kaukoja, ei virheitä, sekä pieniä seuraamispätkiä.

Tunnin treenienkin jälkeen Sara olisi vielä jaksanut tehdä hommia, on se aikamoinen työmyyrä .