Niin se vaan kevät tulee kohisten! Valoa riittää jo iltalenkkiin asti ja päivisin tytöt on päässeet edelleen nauttimaan hankikannon hurmasta.

Rilla aloitti vihdoinkin ensimmäisen juoksunsa maaliskuun alussa, johan sitä oli odoteltu Turun näyttelystä asti, kun ennusmerkkejä oli havaittavissa. Alkuun se vaikutti rauhoittuvan aika paljon, mutta nyt taas on viime päivinä ollut vauhtia ja vaaratilanteita ihan riittämiin.  Noin muuten juoksu ei ole aiheuttanut meillä mitään kummempia erikoisjärjestelyjä, Piko ei ole ollut oikeastaan yhtään kiinnostunut, pikemminkin RIlla on pitänyt pitää pois Pikon kimpusta. Pikon jalasta löytyi muuten silloin kuukausi sitten irtopala kintereestä ja pois paikoiltaan menevä polvilumpio (ei varsinainen luksaatio, mutta ilmeisesti ristisiteet menneet jossain vaiheessa elämää ja siksi lumpio liikkuu), se oli pitkällä kipulääkekuurissa ja sai 4 carthrophen-piikkiä. Nyt jalka on onneksi oireeton :).

Rilla näytti pitkään siltä, että se jää vähän pieneksi, mutta se keräsikin niitä viimeisiä korkeusmillejä ihan tämän vuoden puolelle asti ja lopputulema on aika lailla sama kuin Saralla. MiniRIllaksi sitä kuitenkin edelleen kutsutaan, kun on se tuolta pääkopasta vielä aika mini :D.

Rillan kanssa on tehty paljon lenkkejä kahdestaan ja keskitytty ohitusharjoituksiin. Kummallinen otus tuo kyllä on. Se pitää vaikka koko lenkin kontaktia, se ei vedä remmissä ja koko ajan hienosti kuulolla. Paitsi sitten kun tulee toinen koira vastaan. Siinä kohtaa sinne päähän ei rekisteröidy enää mikään muu. Tässä on nyt saatu kyllä vähän edistystä aikaiseksi, eli riittävän kaukaa kun ohitetaan, niin tilanne menee ihan nätisti. Mutta läheltä menevät koirat saa aikaan keulimista ja totaalisen korvien katoamisen. Ja jos ohitettava koira vielä rähjää, niin Rilla-Riiviö kyllä vastaa haasteeseen... Jännä miten se voikin olla toisaalta niin rauhallinen ja sitten taas syttyä nanosekunnissa nollasta sataan. Jatkamme analysointia :D. Kaikkien lähikontaktissa tapaamiensa koirien kanssa Rilla on kuitenkin aina tullut toimeen ja on siis ehdottomasti sosiaalinen tyyppi. Se sytytyslanka on tällä hetkellä vain hieman lyhyt.

Lisäksi on treenattu vieraiden kaunista tervehtimistä meillä kotona. Rilla kun niiiin tykkää kaikista ja Rilla on niiiin iloinen, ettei se meinaa nahoissaan pysyä. Mutta pointsit siitä, että kun meillä kävi parvekelasien mittaaja ja tytöt odottivat keittiössä portin takana, niin ne olivat ihan hiljaa! Sarahan kyllä yleensä osaa käyttäytyä, mutta nyt Rillakin oli tosi nätisti ja riehumatta!

Rilla on ilmoitettu muutamaan näyttelyyn nyt keväällä, saa nähdä mitä tuomarit tytsästä tykkää. Kakarahan tuo vielä on, joten voi olla että mitään suurta menestystä on turha odottaa. Tokoilut on olleet tauolla juoksun odotuksen takia, mutta yritetään taas kovasti aktivoitua tässä keväämmällä.