Meillä on ollut tässä nyt jo useamman viikon mittainen treenitauko ja siksi blogikin on jäänyt päivittämättä.

Sara kävi steriloitavana marraskuun alussa. Toipui siitä todella nopeasti ja ongelmitta. Kipeä se oli oikeastaan vain leikkauksesta seuraavana aamuna, jolloin sai tietenkin kipulääkettä. Sara oli todella helppo potilas, osasi ottaa rauhallisesti, mitä nyt viikon levon jälkeen joutui vähän toppuuttelemaan menoa. Haavastakaan se ei ollut pahemmin kiinnostunut. Pieni muutoksia luonteessa olen ollut havaitsevinani jo nyt, sellaista tasoittumista ja pinnan pidentymistä. Ja jos mahdollista, niin Sara on muuttunut entistä leikkisämmäksi. Koko ajan haastaa Pikoa painiin ja muakin ulkona peppu pystyssä yrittää saada mukaan telmimään. Toki siinä myös välillä onnistuu ;). Sara on ollut välillä jopa tosikkomainen ja siinä olen huomannut lientymistä. Ottaa selvästi asioita lungimmin, esim. laumapoliittisia juttuja, ei ärähtele Pikolle niin herkästi. Ja virtaa riittäisi vaikka koko pitäjälle.

Ja sitten tuli lunta. Meidän treenikenttä on siis hangen peitossa ja kohta siihen tulee luistinrata, joten ulkotreenit on poissa laskuista kevääseen asti. Mitään ryhmätreenipaikkaahan meillä ei ole, joten nyt loppuvuosi menee keittiötreenien merkeissä ja alkuvuodesta sitten katsellaan jos mennään taas jollekin kurssille. Mutta nyt nautimme lumesta, niin kauan kuin sitä riittää. Sara, joka on siis syntynyt talvella ja ulkoillut hangessa pikkupennusta asti, taantuu selvästi asteen aina kun lunta ilmestyy. Vähän turhan kylmä nyt vaan on ollut, tassut ei ole vielä tottuneet tähän keliin.

Viikonloppuna Sara sairastui vatsatautiin ja eilen kävimme päivystyksessä hakemassa vähän lisänestettä ja antibioottikuurin. Tosin virta ei neidistä loppunut missään vaiheessa ja tänään tuntuu olevan jo täysin toipunut. Jospa ensi viikolla pääsemme jatkamaan taas treenien merkeissä.