Onpahan taas vierähtänyt jokunen tovi bogipäivityksessä! On mukamas aina niin kiire tai väsymys, ettei ehdi tai jaksa näpytellä tekstiä...

Rillalle tuli jo 7kk täyteen ja korkeus sillä on edelleen pysynyt himpun alle Saran. Saisi se vielä vähän kasvaa, Mini-Rilla, mutta ehkä ne viimeiset millit tulee vaan hitaaaasti. Painoa oli viimeisessä punnituksessa 11,5kg, varmaan lähempänä 12kg nyt. RIllan tassu parani hienosti, mutta pentunäyttelyt jäi sitten doping-varoajan takia väliin. Samaan syssyyn trimmasin  pikkuneidin kokonaan ja nyt se kasvatteleekin sitten hyvää vauhtia uutta hienoa karvaa.

Sara kävi muutama viikko sitten hierojalla. Muutama pieni jumituspaikka löytyi kaulansivulta, toisesta etujalasta (ilmeisesti joku vanha vamma pohjalla, vaikkei sellasesta mitään tietoa olekaan, kun ei ole koskaan ontunut) sekä toisesta kyljestä. Kyljessä on lisäksi ilmeisesti steriloinnin seuraksena tulleita kiinnikeitä, jotka tuntuu omaankin käteen, joiden takia Saralle otetaan nyt kotona kylkivenytykset ohjelmistoon. VIelä kiinnikkeistä ei ole tullut mitään haittaa, mutta voivat vetää lihaksia siinä samalla pahemmin jumiin. Kaiken kaikkiaan hienossa kunnossa oli hierojan mielestä meidän Sähikäinen, eikä kuulemma vaikuttanut ollenkaan keski-ikäiseltä vaan nuoremmalta! Toko-koiriakin kannattaa siis välillä käyttää vatkattavana, onhan seuraaminen ja kaikkien liikkeiden tapahtuminen vasemmalla puolella aika toispuoleisesti kuormittavaa. Sara nautti käsittelystä, vaikka aluksi olikin eläinlääkäriin menosta vähän epäilevällä mielellä. Jumikohtien hierominen selvästi teki gutaa, ilme oli sellainen "just siitä, lisää" :D.

Sitten treenijuttuja:

Saran kanssa on treenattu seuraamista, noutoa, hyppyä, ruutua, jääviä liikkeitä, paikallamakuuta ja luoksetuloa.

Erityisesti viimeinen näistä kaipaisi ryhdistäytymistä minun osaltani. Sara nimittäin tunnistaa pysähtymiskäskyn kyllä ja reagoi siihen, mutta aivan liian hitaasti ja valuuuuuu metritolkulla. Vauhtiahan sillä on älyttömästi, eli sekin vaikuttaa tietenkin siihen. että pysähtyminen on vaikeaa. Eli nyt vaan lisää treeniä ja käskyn vahvistamista. Palkkana tässä on takapalkka (lelu) ja pallon heitto taaksepäin jotka kyllä sinällään toimivat hyvin.

Seuraaminen oli vaihteeksi taas parempaa kuin tähän asti, vaikka edistämiseen onkin edelleen taipumusta. Mutta kontakti on parempi kuin mitä se oli esim vuosi sitten ja käännökset on yleensä oikein hyviä, erityisesti täyskäännös on ihan huippu. On myös tehty aika pitkää kuviota ja lopussa siinä alkoi motivaatio vähän hyytyä ja pientä piippausta esiintyi. Mutta kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, että tässä on kuitenkin saatu jotain, vaikkakin pientä, edistystä aikaiseksi.

Nouto ihan yllättävän huippu, siihen nähden ettei sitä ole taas hetkeen treenattu. Ainoat pikkumiinukset tulee kapulan pureskelusta ja vauhdin hidastumisesta loppua kohti. Muuten tosi hyvä ja varma liike.

Ruutuakin on saatu vähän eteenpäin. Nyt Sara malttaa mennä riittävän pitkälle ruutuun ja pysähtyy hienosti käskystä. Ainoa vaan, että pitkältä matkalta jotenkin se liikkeellelähteminen takkuaa. Pari kertaa on nyt käynyt niin, että liian lähellä ruutua on ollut toinen koira ja jopa haukkunut siinä, eikä Sara silloin halua sinne mennä. Mutta edistystä tässäkin, ainakin treenimäärän huomioiden.

Hypyssä viimeksi Saralla oli joku aivonyrjähdys eikä se meinannut istua millään. Melkein jo lattoi pepun maahan ja sitten taas nousi seisomaan. Ja tätä tapahtui muutaman kerran. Kyllä se sitten lopulta istui ja saatiin hyvä onnistuminen loppuun. Ihme homma kyllä, kun edellisellä kerralla ei ollut mitään ongelmaa.

Jäävistä liikkeistä maahanmeno on ihan peruskauraa. Siinä ei ole mitään mainittavia ongelmia, ei ole treeneissä kyllä koskaan  ollutkaan. Kokeissahan se on aina välillä vaatinut kaksoiskäskyn, mutta treeneissä ei koskaan.

Liikkeestä seisomisen ohikävely on parantunut huimasti! Alkusyksystä ohikävelyä jouduttin varmistelemaan ja vahvistamaan, mutta nyt se sujuu taas. Ja siitä erittäin tarkasta pysähdyksestä tulee aina kehuja, mutta se onkin Saran bravuuri ja tavaramerkki :D.

Paikallamakuu on nykyään myös ihan pomminvarma. Sara on tosi rauhallinen ja vaikka kavereitä käydään ympärillä palkkaamassa, niin ei häiriinny siitä ollenkaan.

Nyt kun olen sitten myös vaatinut sitä kontaktia liikkeiden välissä ja kaikki kaahotus on kielletty, niin sehän toimii ja Sara on hanskassa! Tuntuu ettei ikinä tarvitse huolehtia siitä, missä se on, koska se on aina mun vasemman käden jatkeena. Onhan tässä aika monta vuotta tahkottukin ja niin palkitsevalta se tuntuu tuon koiran kanssa, kun se oikeasti pysyy kuulolla ja tekee mun kanssa koko ajan hommia.

Rillan kanssa on käyty sekä pentuagissa että junnutokossa.

Täytyy kyllä sanoa, että näissä irskeissä on eroa kuin yöllä ja päivällä. Rilla on rauhallinen. Rilla on lunki. Rilla ei kaahota eikä yritä koko ajan mennä jonnekin muualle. Se ei hingu treeneissä muiden koirien luokse ja saan sen pidettyä kontaktissa vaikka koko ajan. Toisaalta siitä puuttuu myös vauhti ja vaaran tuntu, mutta ehkäpä se tulee vielä iän myötä. Rilla Reipas on opiskellut agiesteistä nyt hyppyä (korkeudeltaan ehkä 10cm :D), putkea, keppejä ja puomia. Hyppyä ja putkea myös peräkkäin. Hienosti se on kaikkea tehnyt, ja vaikka puomi olikin vähän jännä juttu, niin ei siltikään epäröinyt yhtään ja rauhoittui kontaktille hienosti. Tuli kuitenkin todettua taas, ettei agi ole mun laji, sillä olen siinä itse toivottoman kömpelö ja suuntavaistoton, joten jos ja kun Rilla jää pieneksi maxiksi, niin me tuskin mihinkään kisoihin tässä tähdätään. Toki jos RIlla lajiin syttyy enemmänkin, voidaan harrastaa omaksi iloksi.

Tokossa meillä on mukavan pieni ja rauhallinen ryhmä. Kauheasti ei olla nyt keretty uusia juttuja opettelemaan kotona, mutta kontaktia ollaan treenattu senkin edestä ja sen kuulemma huomaa. Rilla seisoi mua silmiin tapittaen suurimman osan tuntia ja suurinpiirtein loppuajan se istui mua tapittaen tai treenasi maahanmenoa :D. Eli tässäkin hieman erilainen kuin tuo erittäin vilkas isosiskonsa, joka e tuossa iässä malttanut pysyä nanosekuntia pidempään paikallaan saati vilkaisua pidempään kontaktissa. Rilla osaa siis keskittyä ja se on aika kiva ominaisuus terrierille ;).
Työn alla on tällä hetkellä saada se kontatki pysymään myös perusasennossa, sekä paikallamakuun alkeet. Treeneissä sain Rillan pysymään jopa muutaman perääntymisaskeleen ajan maassa, vaikka kotona ei olla tätäkään liiemmin harjoiteltu. Maahan osaa kyllä mennä hienosti hissinä. Ensi viikolle kotiläksynä jatkaa näitä eteenpäin ja aloittaa seuraamisen käännöksiä paikallaan.

Uusia kuvia? No, niitä ei nyt ole... toivottavasti aurinko paistaisi joku kerta mun vapaapäivänä, niin pääsisin testaamaan uutta kameraa. Valo ei yksinkertaisesti riitä pokkarilla kuvaamiseen.