Vuosi 2011 meni yhdessä hujauksessa, ainakin näin jälkikäteen ajatellen.

Meillä tapahtui paljon niin koirien kanssa kuin muutenkin. Alkuvuosi meni vanhaa asuntoa remontoidessa, uusiin työkuvioihin totutellessa ja pentu-uutisia odotellessa. Myytiin asuntoa, jännättiin pennun kotiin tuloa, opeteltiin uutta arkea. Syksy meni muuttokuvioissa ja uuteen kotiin sopeutuessa, treenatessa ja nyt nämä vuoden viimeiset viikot aika työpainotteisesti kuten aina.

Vuosi vaihtui juuri äsken, me vietimme sitä kotona rauhallisissa merkeissä. Koirat eivät reagoineet tapansa mukaan ulkona paukahteluihin pään kääntämistä enempää. Kotona ne viettivät alkuillan nukkuen. Vähän isompien paukkujen alkaessa Rilla kävi ovella vahtimassa, mutta rauhoittui sitten uudelleen lepäämään. Vuoden vaihtumista seurattiin kaikki yhdessä terassin ikkunasta, josta näkyi hienosti Martinlaakson suunnalla ammutut raketit. Ei siis mitään pelkoja tai suurempia reagointeja kenelläkään, kuten ei aikaisempinakaan vuosina :).

Saran kanssa oli varmaan asetettu viime vuodelle jotain koetavotteita, mutta ne jäi nyt toteutumatta. En kuitenkaan osaa olla siitä yhtään harmissani. Meillä on ollut koko vuoden älyttömästi hienoja hetkiä treeneissä, ihan muutama pikku juttu on matkalla ainoastaan aiheuttanut hetkellistä pään vaivaa ja nekin korjaantui ihan omalla skarppauksella. Katsellaan niitä kokeita sitten taas keväämmällä jos siltä tuntuu. Jos ei, niin keskitytään vaan siihen treenaamiseen, niissä on niin hyvä fiilis etten itse tarvitse siihen enää muuta lisää. Sarasta on erityisesti tämän vuoden aikana tullut minun luottokoirani, peruskallioni ja huononkin päivän on pelastanut treenit Saran kanssa.

Rillan osalta ei voi miettiä tavoitteiden toteutumista, muuta kuin että viime vuoden alussa toiveissa oli saada uusi irski taloon viimeistään parin vuoden sisällä ja semmoinen tulikin sitten jo kesäkuussa! Rillariini on ihan itsessään täyttänyt kaikki toiveet, se on jopa kaikessa riiviömäisyydessään ja tempperamenttisuudessaan ollut hyvin paljon toiveideni mukainen! Persoonana se on hyvin erilainen kuin Sara ja niin pitääkin olla, mutta välillä se aiheuttaa harmaita hiuksia vain olemalla ihan käsittämätön otus :D. Rilla on nyt jo 8,5kk vanha ja kooltaan edelleen hitusen Saraa pienempi. Mikko on kyllä sitä mieltä, että se olisi kasvanut, mutta mun silmään se on lähinnä vain vankistunut. Luustoltaan se on Saraa voimakkaampi, joten painoa sillä on enemmän kuin Saralla saman ikäisenä. Kovasti on tullut äitiinsä mm. pään ja kropan osalta, joten mielenkiintoista on nähdä miten se tämän vuoden aikana vielä kehittyy.

Rillan kanssa ollaan edetty paljon hitaammin kuin mitä Saran kanssa samassa iässä. Rilla tarvitsee selvästi enemmän aikaa funtsia uusia juttuja, vaikka onkin fiksu ja nopea oppimaan. Haluan panostaa sen kanssa hyvän pohjan tekemiseen, ensin perusasiat varmoiksi ennen kuin sotken sinne liikaa uusia asioita mukaan. Lisäksi yritän hyödyntää Rillan voimakkaampaa laumaviettiä ja kontaktihalua ja luoda sille sitä yhteistyön perustaa. Saran kanssa kun asiat piti tehdä vähän vaikeamman kautta, niin josko tällä tavalla pääsisimme hyvään lopputulokseen helpommin. Ensi vuodelle Rillan kanssa on siis tavoitteena tehdä sille hyvä arkitottelevuus, parantaa remmikäytöstä myös silloin kun ollaan koko lauman kanssa liikenteessä ja opettaa se rauhoittumaan myös sisällä. Siinä sivussa sitten jatketaan tokoliikkeiden opettelua, mutta niin että ensiksimainitut ovat etusijalla. Lisäksi ohjelmassa on toki muutamia näyttelyitä, agilityn jatkoa sekä toivottavasti myös mejän alkeita.

Piko-pappa on sairastanut tänä vuonna ihan urakalla ja sen osalta toiveissa olisi pysyä terveempänä ensi vuonna. Viimeisimpänä sillä on ollut melko paha eturauhastulehdus, jonka seurauksena se kastroitiin viime tiistaina. Onneksi leikkaus meni erinomaisesti ja potilas on toipunut hienosti. Tulehdusta yritettiin ensin lääkitä, mutta vaikutus oli hyvin lyhytaikainen, joten leikkausta ei tarvinnut sitten kahta kertaa miettiä. Tämä toki helpottaa myös kaikkien elämää siinä vaiheessa, kun Rilla joskus aloittaa juoksunsa.

Irskit on onneksi olleet varsin terveitä. Saraa tutkittiin keväällä erittäin runsaan juomisen takia, mutta missään virtsa- tai verinäytteissä ei ollut mitään poikkeavaa, kaikki arvot olivat suorastaan erinomaisia. Koska mitään muita oireita ei ollut, jäätiin seuraamaan tilannetta ja jossain vaiheessa juominen väheni itsestään takaisin normaaliksi. Kesällä sillä oli yksi ärhäkkä korvatulehdus, joka parani kuitenkin helposti. Rillalla ei ole ollut tassuvamman ja sitä seuranneen korvatulehduksen lisäksi mitään vaivoja. Sara pitäisi käyttää uudelleen silmäpeilauksessa nyt alkuvuodesta ja Rillallekin varmaan tehdään loppuvuodesta joitain terveystutkimuksia.

Muita suunnitelmia uudelle vuodelle on oikeastaan vain vaellusreissu kesällä. Tarkoituksena olisi kävellä Joensuusta Kolille ja mennä sieltä laivalla Lieksaan. Toivottavasti hieman lyhyempi, kuin toissakesäinen Parkano-Ruovesi -reissu, vaikka maastoltaan tuo on melko vaativa. Vaellukselle osallistuu meidän ihmisten lisäksi molemmat irskit, Piko jää tälläkin kertaa hoitoon, sillä ei fysiikka kestä noin vaativaa reissua. Muuten luulen, että yritämme viettää hieman seesteisemmin tämän vuoden. Näin jälkikäteen ajateltuna muutto oli kaikkine kommervenkkeineen ainakin itselleni valtava stressi, ja nyt kun täällä rupeaa kaikki tavarat olemaan paikoillaan ja järjestyksessä, niin haluan ihan erityisesti vain nauttia uudesta kodista ilman sen suurempia hässäköitä.